Yhdysvallat, New York 2012-13

Vietimme New Yorkissa ystävämme polttareita ja hänelle lähtö oli täysi yllätys. Kävimme hänet 26.12 kotoaan ja veimme Amsterdamin kautta jenkkeihin. Matka oli yhdistetty polttari- ja urheilumatka ja lisäksi vietimme uuden vuoden Ball Dropin merkeissä Times Squarella. Kävimme katsomassa NBA ja NFL pelit. Suunnitelmissa oli myös käydä katsomassa NY Rangersin NHL peli, mutta harmiksemme siellä oli silloin lakko ;(

Tarinan mukaan Usassa kaikki on suurta ja se kyllä pitää paikkansa. Kauppakeskukset ja pilvenpiirtäjät ovat massiivisia ja metroverkosto on todella laaja. Väkivaltaisuuksia on paljon ja poliisi näkyy kaikkialla katukuvassa. Manhattanin kaduilla on helppo suunnistaa, koska kaikki korttelit ovat suorakaiteen muotoisia. Kaikkialla asiakaspalvelijat ovat ystävällisiä ja palvelu pelaa erinomaisesti 🙂

Tv -sarjojen Frendit ja Sinkkuelämää kuvauspaikoilta
Tv -sarjojen Frendit ja Sinkkuelämää kuvauspaikoilta
WTC-muistolaatta
WTC-muistolaatta
George Washington valvomassa pörssiä
George Washington valvomassa pörssiä
Luistelua Manhattanilla
Luistelua Manhattanilla
Mielenkiintoinen kerrostalo
Mielenkiintoinen kerrostalo
NBA -peli Brooklynissä
NBA -peli Brooklynissä
NFL -peli NY Giantsin kotistadionilla
NFL -peli NY Giantsin kotistadionilla
Ball drop
Ball drop
Näkymä hotellin ikkunasta Times Squarella
Näkymä hotellin ikkunasta Times Squarella

Sambia, South Luangwa, Lusaka 2010

Elämäni hienoin matkakohde. Saavuin maahan Zimbabwesta autolla ja koin maassa aivan mielettömän hienoja tunteita! Rynkytimme erittäin huonokuntoisen tien päähän, jossa odotti unelmakohde uima-altaineen Zambezi -joen varrella. Katsoimme auringonnousun ja laskun allasbaarissa. Aamulla lähdimme melomaan pitkin jokea. Mukanamme oli paikallisopas, joka tiesi missä virtahevot liikkuisivat. Kun opas havaitsi virtahevon, niin hän huusi ”paddle” jolloin meloimme reippaasti niistä poispäin. Eläimet uivat kahtakymppiä, joten niitä ei kannata jäädä odottamaan. Lähimmillään olimme kymmenen metrin päässä niistä. Iltapäivällä saavuimme majapaikkaamme eli pieneen norsusaareen. Siellä teimme ruoan ja pystytimme maakuoppavessan.

Melonnan lähtöpaikka uima-altaineen
Melonnan lähtöpaikka uima-altaineen
Yöpaikalle saapuminen
Yöpaikalle saapuminen
Teltat pystytettyinä norsusaaressa
Teltat pystytettyinä norsusaaressa
Auringonlasku norsusaaressa
Auringonlasku norsusaaressa

Elämäni hienoin villieläinkontakti

Maavessaa käytettiin niin, että tehtiin tarpeet ja lopuksi poltettiin wc-paperi ja haudattiin tuhkat. Aamuvarhain istuin pöntöllä ja katsoin horisonttiin. Siellä näkyi valtava urosnorsu, joka lepatteli korviaan. Jos norsu kääntää päätä etukenoon ja siirtää korvat vinoon, niin se aikoo hyökätä. Norsu tuli lähemmäksi ja oli noin 50 metrin päässä. Suomeksi rupattelin hälle, että käykö että annat miun rauhassa istua pöntöllä, niin menen takaisin telttaan. Norsu ihmetteli ja tömisteli. Poltin jätöksen ja peitin kuopan. Sen jälkeen kävelin telttaan, jolloin norsu kääntyi poispäin ja pääsin jatkamaan unia.

Toinen majapaikkamme oli aivan mahtavalla paikalla joentörmällä. Katsoimme siellä, aivan keskellä korpea, jalkapallon MM -kisoja televisiosta aurinkopaneelin ja rautahäkkyräantennin avulla.

Kisastudio Zambezi-joen varrella
Kisastudio Zambezi-joen varrella

South Luangwa park

Melonnan jälkeen ajoimme pääkaupunki Lusankaan ostoksille ja sen jälkeen luonnonpuistoon. Sambiassa on useita luonnonpuistoja ja tämä oli erityisen hyvä. Näimme kymmeniä eri eläimiä ja kuulimme oppailta mahtavia tarinoita miten eläimet käyttäytyvät. Hienoimpina kokemuksina öinen ajelu, jossa näin gebardin – leijonien seksiä ja leijonalauman lepohetki ruokailun jälkeen. Oppaat kertoivat, että leijonanaaras yhtyy uroksen kanssa noin vuorokauden ajan niin usein kuin mahdollista. Tämän jälkeen naaras ajaa uroksen tiehensä ja ottaa parikseen laumasta toisen naaraan ja he yhdessä kasvattavat leijonanpentuja. Laumasta eronnut naaras oli pienellä hiekkatiellä uroksen kanssa kun loppulauma oli rannalla sulattelemassa ruokaa – mahtava näky!

Parittelevat leijonat levolla
Parittelevat leijonat levolla
Gepardi saalistamassa
Gepardi saalistamassa

Paikallinen yrttejä kasvattava perhe

Paikallinen yrttejä kasvattava perhe
Paikallinen yrttejä kasvattava perhe

100_3584100_3592

Leijonalauma levolla ruokailun jälkeen
Leijonalauma levolla ruokailun jälkeen

Puiston eläimiä
Puiston eläimiä

Majapaikka ja rekkamme South Luangwan leirinnässä
Majapaikka ja rekkamme South Luangwan leirinnässä

Zimbabwe, Victoria Falls 2010

Yksi maailman hienoimmista paikoista. Herra Livingstone löysi tämän paikan kauan aikaa sitten ja se todellakin on sanoin kuvaamaton. Henkeä salpaava pauhu kertoo veden voimasta mikä sillä putouksessa on. Noin kilometriä ennen putousta voi ihailla hienoa auringonnousua ja laskua, mutta jos menee liian lähelle putousta, niin virta vie mennessään. Vesistössä on kiva seurata virtahepojen, norsujen ja krokotiilien elämää. Putouksen alueella liikkuu myös villisikoja. Victoria putoukset toimivat myös rajana Sambian ja Zimbabwen välissä. Molempien maiden puolella on järjestetty aktiviteettejä ja poistuimme Sambian puolelle legendaarista rajasiltaa pitkin. Sillan ympäristössä järjestetään benjihyppyjä, gorge swing -hyppyjä, zip line -liukuja ja rafting -koskenlaskua. Hyppäsin gorge swing -hypyn ja se oli ikimuistoinen elämys!

Victoria putous Zimbabwen puolelta
Victoria putous Zimbabwen puolelta

Kävimme myös norsuajelulla ja osa seurueen matkustajista kävi kävelyttämässä leijonan poikasia ja helikopteriajelulla putousten yllä. Mielenkiintoinen yksityiskohta maassa oli raha. Ennen maassa käytettiin Zimbabwen dollaria, mutta sen arvo oli romahtanut. Ennen muutosta yhdellä eurolla sai 15 triljoonaa paikallista dollaria. Tämän jälkeen maassa alettiin käyttämään US dollareita ja sitä he käyttävät tänäkin päivänä. Zimbabwessa ei virallisesti ollut sotatila, mutta turisteille ei suositeltu sisämaahan ajamista, joten safarikiertue kävi Zimbabwessa vain putousten alueella.

100_3360

Livingstonen patsas ja gorge swing hyppy
Livingstonen patsas ja gorge swing hyppy

Norsuajelun jälkeen olimme lodgemme edessä lähdössä kävelylle. Porttien ulkopuolelle oli kerääntynyt norsuja koputtelemaan porttia. Olin aivan innoissaan menossa taputtelemaan niitä, kunnes lodgen isäntä sanoi, että ne ovat villejä norsuja eivätkä tykkää taputtelusta. Tästä johtuen tällä alueella tonteilla on metalliportit, etteivät villit norsut kävele pihaan.

100_3353

Näkymää yläjuoksulta
Näkymää yläjuoksulta

Kesyjä ja villejä norsuja
Kesyjä ja villejä norsuja

Botswana, Chobe 2010

Safarikiertueen yksi parhaista maista! Botswana ei ole kovinkaan yleinen turistikohde ja länsimaalaisia turisteja paikalla näkee hyvin vähän. Safariautoissa heitä näkee joka paikassa. Olin maassa vain muutaman päivän, mutta luonto ja ystävälliset ihmiset jäivät mieleen ikimuistoisesti. Tähän tekstiin tekisi mieli liittää kymmeniä valokuvia ja upeita videoita tekstin sijaan. Luonnonvaraiset eläimet paikassa Chobe National Park ovat näkemisen arvoisia! Isoja eläinlaumoja, yksin vaeltavia leijonia, todella paljon erilaisia lintuja ja virtahepojen äännähtelyä lammessa – aivan kuin lapsena koettu hippopeli.

100_3256

Luonnonpuiston luonnonvaraisia eläimiä omalla maallaan
Luonnonpuiston luonnonvaraisia eläimiä omalla maallaan

Botswanalainen ruoka on aivan valtavan hyvää! Kaikki ruoka on lähellä tuotettua, liha on mureaa, kasvikset ja hedelmät ovat lähitilalta ja paikallinen kokki loihtii niistä aivan mielettömiä annoksia. Hinta-laatu -suhde lienee maailman parhaita. Söin Botswanassa mm. villisikaa ja krokotiiliä. Paikalliset kertovat mielellään omasta maastaan ja safareilla olevat oppaat ovat paikanpäällä työnsä oppineita ”guruja”. He viestivät radiopuhelimillaan missä päin eläimiä on ja miten ne käyttäytyvät. Safarit ovat kuin 3D -Avara luonto -kokemuksia. Niihin kokemuksiin ei vaan kyllästy vaan niitä haluaa aina vain lisää. Eläimien tekemisiä on kiva seurata kun he saavat elää vapaasti omalla maallaan eivätkä ne ole häkeissä. Ainoita ongelmia eläimien kanssa tulee silloin, kun ihmiset yrittävät nousta autosta kuvaamaan eläimiä ja menevät liian lähelle heidän reviiriään. Tällöin lähes poikkeuksetta eläin tappaa ihmisen, mutta täysin ymmärrettävästä syystä. Meidän safarin aikana menehtyi yksi turisti, kun hän käveli virtahepolauman ja veden välissä. Virtahepo kokee olonsa uhatuksi ja juoksee ihmisen päälle. Täysin turvallista eläinten seurassa oleminen siis ei ole.

Upea auringon nousu eteläisessä Botswanassa
Upea auringon nousu eteläisessä Botswanassa

Saavuimme safarilla Botswanaan Etelä-Afrikasta ja jatkoimme matkaa Zimbabween Victoria -putouksille. Botswana on kauttaaltaan erittäin kaunis maa ja suosittelen lämpimästi sen kiertämistä 🙂

Vuokatti, tammikuu 2016

Kaikki alkoi eräänä kauniina syys- lokakuun vaihteessa olleena päivänä, kun matkaa alettiin suunnitella. Aluksi käytiin läpi kaikki halukkaat lähtijät omasta uljaasta koulustamme, Joensuun normaalikoulusta. Kuitenkin vapaita paikkoja oli vielä ylimääräisenä, joten saimme lisävahvistuksia Joensuun yhteiskoulun lukiosta (entisiä norssilaisia kuitenkin).

Lähtö lähestyi ja valmistelut edistyivät samaa vauhtia. Retken vastuuhenkilöksi valittiin ensimmäisen luokka-asteen A -luokan opiskelija Kalle Laakkonen. Sekä valvojiksi lähtivät luokanvalvojamme Hannu Vähäkoski ja Piia Pulkkinen.

Perjantai

Viimein oli lähdön aika. Loppujen lopuksi lähtijöitä oli kertynyt 54 kappaletta. Lähtiessä uuvuttavan kouluviikon jälkeen taivaan täytti täysin Suomen talveen kuulumaton valoilmiö, auringon paiste. Kun Pohjolan matkan charter bussi kurvasi koulun pihaan, innokkaat oppilaat suorastaan kirmasivat varaamaan itselleen paikkoja bussista. Matka taittui nopeasti takapenkissä yhteislauluin ja kuuntelemalla musiikkia, joka ei ollut jokaisen blondin (henkisesti tai fyysisesti) urheiluluokkalaisen mieleen eikä myöskään oman koulun ”Hokivaimojen”. UE Boom –kaiuttimen kantaja sai useita paheksuvia katseita matkan aikana vääränlaisesta musiikkimausta sekä nuotin viereisestä mutta kauniista laulusta. Kahden ja puolen tunnin jälkeen saavuimme viimein perille Vuokatin Aateli –lomakeskukseen. Linja-auto kaarsi sulavasti suurimman mökin, Keisarin eteen.

Päästyämme perille ihmiset pursuivat ulos linja-auton molemmista päistä ja juoksivat varaamaan itselleen nukkumapaikkoja huoneista, joissa olisi mahdollista nukkua oikealla sängyllä. Keisarissa päädyttiin nopeasti tilanteeseen, jossa tajuttiin, että kahdelle vuodesohvalle jouduttaisiin ahtamaan kuusi poikaa yöksi. Tilanne kuitenkin raukesi, kun saunan pukuhuoneesta löytyi yksi lisävuode.

Edes ensimmäisenä iltana ei vältytty tapaturmilta. Harva ehti edes saada petiään kuntoon, kun yksi innokas tankotanssija oli jo pitämässä varpaitaan jääkaapissa (vaikka ulkona oli 40 cm lunta). Vähäkoski kiidätti potilaan mestarisilla ajotaidoillaan nopeasti 32 kilometrin päähän Kajaanin keskussairaalaan. Lopputuloksena oli bensalasku ja toteamus, ettei varvas ollut murtunut.

Illanvietto jatkui nauttimalla kylmiä ranskalaisia ja nakin pätkiä, tietenkin ketsupin kera. Maittavan ja ravitsevan illallisen jälkeen pelattiin korttia, biljardia sekä Haastetta. Myös saunassa käytiin, lämpöäkin oli usean tunnin lämmittämisen jälkeen huimat 57 astetta, rohkeimmat kävivät kylmettämässä varpaitaan lumessa, vaikkei sauna ollutkaan lämmin. Illan menot hiipuivat kuitenkin hiljattain, kun kaikki kömpivät viimeistelemään petejään ja käymään yöpuulle.

Yön hiljaisina tunteina vuorokauden vaihteessa osa matkakunnasta keksi ostaa ja käyttää nautintoaineita, vaikka he olivatkin vasta kuusitoista kesäisiä nuorukaisia ja oli kielletty retken säännöissä. On yhäkin tietämätöntä, miten he saivat nämä alkoholipitoiset juomat käsiinsä. Tulevia reissuja varten muistakaa, ettette jätä niitä juomia pöydälle lojumaan ja odottamaan, että joku löytäisi ne. Juomista kiinnijääneille oli uhkauksena reissu ensimmäisellä bussilla kotiin, mikäli eivät myöntäisi tekojaan. Viisaina poikina ja tyttöinä kaikki kuitenkin myönsivät hölmöilynsä, eikä kukaan joutunut lähtemään vielä lauantaina kotiin. Alaikäisinä he joutuivat kuitenkin kertomaan teoistaan vanhemmilleen.

Lauantai

Päivä lähti käyntiin rinnelippujen jaolla kello 9.30 Vuokatin rinteiden juurella olevan suksivuokraamon edustalla. Ennen sitä oli jo ehditty nauttia ravitseva ja terveellinen aamupala, pekonia ja munakasta. Ihmiset hiljattain ilmaantuivat uupuneina nauttimaan ateriaa venäläisen rap musiikin tahtiin. Innokkaana suurin osa lähti hyytävään pakkaseen pois mökin lämpimästä syleilystä. Suksivuokraamolle matkaa oli noin 500 metriä. Vähäkoski tuli väkeä vastaan uljaalla ratsullaan, tšekkiläisellä Skoda Octavia laatuautolla, vuosimallia 2003. Noustuaan mäen huipulle monet näkivät kauniin auringon nousun, mikä oli kirkkaampi kuin usean ensimmäisenvuosiasteen opiskelija tulevaisuus.

Rinteessä ei tarjennut montaa tuntia, mutta sitkeät itä-suomalaiset, kuitenkin kestivät pakkasta kuin tosimiehet, eli valittivat kylmästä, mutteivat tehneet asialle mitään. Usean iloisen lasketun tunnin ja uuden lievän paleltuman jälkeen laskettelijat palasivat saunan lämmitykseen, koska kaikki, jotka osasivat lukea ohjeita, olivat rinteessä. LUMA:laisetkin laskivat lähes koko päivän, mutta aivan eri tavalla.

Jälleenkään ei selvitty ilman reissua Kajaanin keskussairaalaan. Kuin Deja Vu tämäkin tarina toistaa itseään. Eräältä oppilaalta oli mennyt suksisauva posken läpi. Uudelle poskessa olevalle reiälle keksittiin Niksipirkka tasoisia uusia käyttötapoja. Niksejä ei kuitenkaan ehditty kokeilla, sillä Vähäkoski kiidätti potilaan mestarisilla ajotaidoillaan nopeasti 32 kilometrin päähän Kajaanin keskussairaalaan. Lopputuloksena oli bensalasku ja muutama tikki paikkaamaan reikää.

Ilta jatkui illallisvarauksella läheisessä Amarillo-ravintolassa, jossa ihmiset tilasivat erilaisia ja erikokoisia annoksia pienistä lasten annoksista aina suuriin pihveihin. Osalle annoksia ei edes saapunut pöytään asti, vaan joutuivat poistumaan ravintolasta yksi huono asiakaspalvelu kokemus rikkaampana. Toiset taas tekivät vähän tuttavuutta paikallisiin päihtyneisiin illanviettäjiin. Joka tapauksessa kaikilla oli enemmän tai vähemmän hauskaa.

Pojat innoissaan testaamassa tyttöjen bikineitä
Pojat innoissaan testaamassa tyttöjen bikineitä

”Mökille” palattua pääsimme ensimmäistä kertaa oikeasti jopa lämpimään saunaan. Kunhan kaikki olivat hikeentyneet, joko saunassa tai muuten vain toisilleen. Keisarissa sai nauttia mestarillisista pantomiimi esityksistä väen pelatessa Party Haastetta. Väki jopa rauhoittui jossakin vaiheessa yötä, sen jälkeen, kun osa oli menettänyt yöunensa, poikien suorittaman säikyttelyn jälkeen. Varsinaisesti tapahtumat Amarillon jälkeen ovat sunnuntaita, mutta ei takerruta yksityiskohtiin.

Sunnuntai

Muutaman tunnin yöunien jälkeen koitti sunnuntai aamu, matkan viimeinen päivä. Aamu lähti käyntiin katsomalla väsyneenä tosi-tv:tä, Geordie Shorea (koska varmastikaan tarjolla ei olisi ollut mitään parempaakaan katsottavaa). Aamupalan kaikki tekivät itse herättyään eri aikaan, mutta tarjolla oli kuitenkin leipää, kananmunaa ja pekonia. Innokkaimmat laskijat lähtivät aamusta heti vielä pariksi tunniksi palelluttamaan itseään Vuokatin rinteisiin. Muutaman hyisen lasketun tunnin jälkeen oli aika palata takaisin mökille ruuan valmistukseen. Tacoja. Lähes kaikki kantoivat kortensa kekoon ruuanlaitossa. Osa teki jotain oikeasti hyödyllistä ja toiset olivat henkisenä tukena. Kaikki kuitenkin auttoivat syömisessä. Astioiden pikaisen tiskauksen jälkeen oli aika lähteä. Keisarissa oli tungosta, koska kaikki olivat tuoneet tavaransa sinne odottamaan bussi kyytiä takaisin Itä-Suomeen.

Viimein oli paluun aika ja lähes kaikki juoksivat jälleen linja-autoon varaamaan itselleen paraatipaikkoja. Kaikki kuitenkin mahtuivat kyytiin, vaikkei juossutkaan. Matkan kulku oli lähes sama kuin mennessä, kuunneltiin massan mielestä huonoa musiikkia ja laulettiin nuotin molemmilta puolilta mukana. Lisäksi paluu matka huipentui Periscope lähetykseen, mikä keräsi kaikkiaan lähes 300 yksittäistä katsojaa. Parhaimmillaan samanaikaisia katsojia oli 105. Kutsutaan videon lähettäjää, vaikka ”Rääkkylän pojaksi”, jotta suojataan yksityisyyttä. Katsojia saatiin nimeämällä lähetys ”Jos tulee 50 katsojaa Erika näyttää tissit” (todellisuudessa henkilö oli Erik). Vaikka 50 katsojaa tuli useammankin kerran täyteen paljastuksia ei tullut. Hyvä niin, ihan vain yleisen hyvän vuoksi. Suurin osa kiimaisista suomalaisista miehistä pidettiin mukana toistelemalla kerta toisensa jälkeen, että ”Eerika valmistautuu”. Lähetys huipentui siihen, kun Ville Honkanen 1D lukittiin vessaan ja häntä väitettiin Eerikaksi.

Lopulta kuitenkin lähestyimme Joensuuta, aluksi vastaan tuli Juuka, Kolinportti, Kontiolahti sekä viimeisenä Joensuun valot alkoivat jo häämöttää kaukana edessämme. Saavuttuamme koulun pihaan väsyneet oppilaat nousivat kerrankin rauhallisesti linja-autosta. Kaikkia odotti kyyti pimeästä ja hyisestä koulunpihasta kohti kotia. Osalla oli uutisia kerrottavana, päihteiden käytöstä tai loukkaantumisista.

Seuraavana aamuna koulunkäynti jatkui kuitenkin normaalisti ja univelkoja oli hyvä nukkua pois oppitunneilla. Edes Rääkkylän poika ei kuollut kerrottuaan vanhemmilleen juomien käytöstä matkan aikana.

Siteerauksia reissun jälkeisitä keskusteluista

Kiitos kaikille oikein mukavasta ja ryhmähenkeä kohottavasta reissusta. Matka oli sangen onnistunut ja uskon, että me kaikki jätämme Vuokatin haikein, mutta samalla iloisin mielin taaksemme.

Kiitos juu

Plz älkää lisätkö jojellii

Useiden Snapchat nimimerkkien jälkeen: v**** kukaan ei kumminkaan lisää ketään

Kiitän ja kuittaan joskus ehkä jopa uusiksi…

Kirjoittaja on tuntematon Vuokatin matkailija 🙂

Georgia, Tbilisi 2015

Juna-aseman lähistön kerrostalo

Suomesta saavuttuani ajattelin, että kelloa on käännetty taaksepäin n. 30 vuotta. Lapsuudenajoiltani muistan samantyylisiä rakennuksia, vaatteita ja ihmisiä. Tbilisissä naisilla on turkkeja ja miehillä karvahattuja. Liikenne on painajainen ja jalankulkijaa ei arvosteta lainkaan. Kaikissa risteyksissä ei ole suojateitä eikä liikennevaloja jalankulkijoille. Kerrostalot ovat suuria ja vanhoja eikä niitä ole millään tavoin remontoitu. Voi vaan kuvitella miltä ne näyttävät sisältä päin.

Hökkeliasuntoja lähellä Tbilisin keskustaa
Hökkeliasuntoja lähellä Tbilisin keskustaa

Maassa puhutaan vähän englantia ja venäjän kieli on hallitseva monin paikoin. Junalippu kirjoitetaan venäjäksi eikä siitä ota Erkkikään selvää ilman tulkkia 🙂

Katukuva on kaikesta huolimatta hieno – hyvin erilainen sanoisin. Ruoka sisältää hyvin usein papuja tai kuskusin tapaista lisuketta. Söin paljon paikallista ruokaa ja monelle suomalaiselle täällä tulee ikävä mamman ruokapatoja.

Kaupungin läpi kulkeva joki
Kaupungin läpi kulkeva joki

Tbilisiä halkoo joki ja kaupunki on jyrkässä maastossa. Käymisen arvoinen paikka on kukkula, jonne pääsee funicular -junalla. Georgiassa on halpaa tehdä ostoksia ja ruokailla. Lentokentältä taksi maksaa alta 10€ ja bussi vaivaiset 21 senttiä!

Pääkadun katumyymälöitä
Pääkadun katumyymälöitä
Päärautatieasema maan pääkaupungissa
Päärautatieasema maan pääkaupungissa

Azerbaidzhan, Baku 2015

Holiday Inn, Baku
Holiday Inn, Baku

Kyseinen maa on suomalaisille melko harvinainen matkakohde. Syitä tähän en tiedä, sillä Baku on todella hieno kaupunki ja sillä on tarjota kaikille jotakin. Vanhan kaupungin alueella voi aistia vanhan Neuvostoliiton ja myös moderneissa kaupunginosissa näkyy vanhat talot ja rakennukset. Lähellä rantaa on todella hieno rantakaistale, jossa on useita eri puistoja. Täällä pidettiin Euroviisut 2012 ja European Games 2015. Rannalla nämä molemmat tapahtumat näkyivät vielä hienojen ja siistien alueiden lisäksi erilaisina teemapuistoina.

Joulukuusi meren rannalla

Joulukuusi meren rannalla

Epärehellinen azeri

Suomalaisen silmään suurin ongelma mielestäni on se, että moni azerimiehistä näyttää epärehelliseltä, vaikka he eivät varmastikaan ole 🙂 Toinen suuri ongelma on liikenne. Jalankulkijalla ei ole juuri mitään mahdollisuutta päästä tien yli ilman liikennevaloja tai käden näyttämistä kuljettajalle. Täällä autokuski on kuningas!

Historiallinen Torni Bakussa
Historiallinen Torni Bakussa

Maahantulo on täynnä byrokratiaa. Suomalaiselta vaaditaan viisumi ja sen hankkiminen kestää kauan. Tarvitaan mm. kutsu paikalliselta taholta ja matkakertomus sekä hotellivaraus lento- tai junalippujen lisäksi. Itse tulin junalla Tbilisistä ja passi ja viisumi tarkastettiin kahteen kertaan. Lisäksi viranomainen otti valokuvan ja haastatteli junassa. Mielenkiintoisia juttuja, mutta kyllä ihmettelen mitä varten suomalaisturistia haastatellaan. Luuleeko azerit oikeasti, että joku tulisi luvatta työskentelemään tai opiskelemaan. Turistit kyllä häipyvät maasta omasta vapaasta tahdosta 🙂 Jälleen kerran on kiva palata Suomeen, vaikka jokainen matka on hieno kokemus!

Lippuaukiolta
Lippuaukiolta

Rikkaus ja köyhyys

Bakussa näkyy katukuvassa öljyllä tuotettu vauraus ja köyhien kansalaisten kurjuus. Suuri osa kansasta ajaa järkyttävän suurilla maastureilla tai hienoilla urheiluautoilla samalla kun mummot ja papat kerjäävät kadulla. Kansan kahtiajakautuminen näkyy päivittäisessä elämässä jatkuvasti.

Yöjunasta Tbilisi - Baku
Yöjunasta Tbilisi – Baku
Yöjunasta Tbilisi - Baku
Yöjunasta Tbilisi – Baku
Bakun torneja
Bakun torneja
Bakun joulukatu
Bakun joulukatu

Armenia, Yerevan 2015

Kaukasia vuoristo lentokoneesta
Kaukasia vuoristo lentokoneesta

Saavuin Yerevaniin lentämällä Tbilisistä. Vietin kaksi yötä mahtavassa hotellissa! Respassa oli töissä paras asiakaspalvelija, johon olen törmännyt. Armeniassa on tärkeää palvella asiakasta ja se näkyi lyhyellä visiitillä heti. Naiset ovat kauniita ja pääkaupunki sisältää todella vanhaa historiaa 1700 vuoden takaa, mutta myös todella modernin näköisiä kauppakeskuksia. Paikallisissa basaareissa kiertely on kuitenkin mukavampaa kuin länsimaisissa ketjujen liikkeissä – niissä kun on sisällä niin ei tiedä onko Roomassa vai Jerusalemissa.

Paikallinen joulutori
Paikallinen joulutori

Liikenne toimii sujuvasti ja perustööttäilyä on, mutta ei niin aggressiivista kuin Georgiassa. Taksihuijareita on lentokentän lähistöllä, mutta muuten heihin voi luottaa. Paikallinen basaarimyyjä jopa tinki ylöspäin kun kysyin hintoja. Viereinen koju möi tuliaista hintaan 3000 ja ajattelin tinkiä sen toisessa kojussa 2500:an. Myyjä sanoi että ei onnistu, sen hinta on 2000 🙂 Kaupat tuli!

Basaari
Basaari

Paikallinen ruoka on halpaa ja hyvää. Ehdin syödä muutaman kerran ja kertaakaan en pettynyt. Tarjoilijoille riitti kun sanoin, että tuo jotain paikallista. Yerevan on ympyränmuotoinen keskustan osalta ja se todella helpottaa liikkumista. Aina kun on tulossa kehälle, niin tietää että pitää kääntyä, jos haluaa pysytellä taajamassa. Armenialla on varmasti paljon muutakin tarjottavaa kuin Yerevan, mutta jo sen perusteella suosittelen! Täällä kohtaa niin itä kuin länsikin sekä pohjoinen että etelä. Historiallinen kauppapaikka on kesällä tosi kuuma ja talvella on lunta. Neuvostoajoilta on vivahteita muun muassa rakennusten osalta, mutta uusia rakennuksia löytyy hienosti seasta.

Uuden vuoden juhlatori
Uuden vuoden juhlatori

Japani, Tokio 2015

Japani, Tokio

Syysloma 2015 meni Japaniassa. Maa on aivan mahtava ja täysin erilainen kuin mikään käymäni maa! Vaikka olen lukenut ja nähnyt Japanista juttuja, niin sitä ei vaan tajua ennen kuin matkustaa paikan päälle. Tällä kertaa www.vertaa.fi –sivusto oli erittäin suosiollinen lentojen suhteen. Finnairin alelento Joensuu – Helsinki välille maksoi edestakaisin 84 € ja Helsinki – Tokio Moskovan välilaskulla maksoi 405 € eli noin puolet suoran lennon hinnasta.

Temppeli
Temppeli

Suurkaupunki

Tokion alueella asuu noin 30 miljoonaa ihmistä ja se näkyi katukuvassa. Ihmisiä oli koko ajan liikenteessä, mutta suuria ruuhkia näkyi vähän. Tämä johtui siitä, että metroverkosto on erittäin kattava ja täsmällinen. Samoin bussi- ja junaverkosto on erittäin kattava. Välissä suhaili takseja, joten yksityisautoilu ei ole kaupungissa tarpeen. Ainoa ongelma kulkiessa on se, että katujen nimiä ei näy juuri missään ja perille pitääkin mennä kortteleittain suunnistamalla.

Ruuhkainen risteys
Ruuhkainen risteys

Tokio on jakautunut isoihin alueisiin, jotka tuntuvat kuin eri kaupungeilta. Jos siis käyt Tokion länsiosassa, niin itäinen Tokio ei ole lähellekään samannäköinen. Kaupunkikuvassa näkyy ”salaryman” –nimellä tunnettuja työntekijöitä, jotka lähtevät aamulla puku päällä töihin ja tulevat myöhään illalla takaisin. Perheen kanssa he eivät ehdi paljoa aikaa viettämään ja se on Japanin kulttuurissa raaka totuus. Keskimääräiset työajat viikossa ovat maailman korkeimpia. Tekniikkaa on joka paikassa ja suurin ihmetys tapahtui vessassa. Vessaistuimeen on laitettu lämmitin, jota voi säätää. Lisäksi napeilla saa kannen tai molemmat kannet alas. Bideesuihkuja on kahta erilaista ja äänimaailma on huima! Ääneksi voi laittaa veden suloisen lorinan, huuhteluäänen, linnunlaulun tai mitä tahansa musiikkia.

Vessan säätötaulu
Vessan säätötaulu

Näkymä Japanin korkeimmasta rakennuksesta

Näkymä Japanin korkeimmasta rakennuksesta

Ihmeellinen Tokio

Japanilaiset ovat kovia animen ystäviä. Animea on tarjolla kaupoissa todella paljon ja kaikenikäiset harrastavat sitä. Yhdessä kaupassa oli satoja hyllymetrejä erilaisia animehahmoja ja kirjoja sekä pelejä. Tekniikan yleisyys on toinen silmiinpistävä asia. Muutamassa metromatkassa pisti silmään se, että lähes kaikki käyttää älypuhelintaan matkan ajan. He kuuntelevat musiikkia, pelaavat, tekevät töitä tai katsovat elokuvia matkustaessaan. Puhuminen on lähes kiellettyä vaunuissa. Täsmällisyys näkyy päivittäisessä toiminnassa parhaiten juna-asemalla. Junat lähetetään matkaan sekuntiaikataululla. Junan lähettäjä katsoo aseman kelloa ja kun sekuntiviisari osuu pykälään, niin lippu heilahtaa ja matka alkaa. Kävin lyhyellä visiitillä luotijunalla läheisessä kaupungissa. Luotijuna sai alkunsa vuonna 1964, kun Tokiossa oli olympialaiset! Juna kulkee kolmeasataa, joten matkanteko on rivakkaa. Odottaessani paluumatkaa asemalla meinasi mennä housut pesuun, kun ohittava juna meni lähiraiteilla. Juna tuli todella nopeasti ja tuulenvire oli henkeäsalpaava.

Luotijuna Shinkansen
Luotijuna Shinkansen

Tokiossa on kaikkea

Tokiossa on runsauden pula. Jos haluat jotakin, niin todennäköisesti se Tokiosta löytyy. Suurin ihastus omalla kohdallani oli sushi. Aivan mahtavasti valmistettuja pikkuannoksia ja tarjontaa löytyy todella paljon. Jos tykästyt johonkin, niin sama annos on helppo tilata tarjoilijalta uudestaan. Tokiossa on maailman kuulu kalahuutokauppa, jossa joka aamu myydään yön saaliita paikallisille ravintoloille ja tukkureille. Kalaa lähtee Japanista ym

päri maailmaa päivittäin. Paikan päällä satamassa on pieniä sushiravintoloita, joissa voi käydä maistelemassa erilaisia kaloja ja tarjonta on taatusti tuoretta. Kalamarkkinan jälkeen oli vuorossa Disneyn puisto, joka on massiivinen huvipuisto lapsille ja nuorille. Itse odotin vähän hurjempia huvipuistolaitteita, mutta aivan maailman hurjimpia laitteita puistossa ei ollut. Sitäkin enemmän on panostettu näyttävyyteen ja mahtavuuteen. Musiikki kuuluu ympäri puiston ja esityksiä on vaikka koko päiväksi. Lapsiperheen kannattaakin varata kaksi päivää puistoon tutustumiseen.

WP_20151014_13_04_22_Pro

Disneyn puisto
Disneyn puisto

 

Brasilia, Rio de Janeiro 2014

Rio de Janeiro, Brasilia – unelmamatka!

Tämä kohde oli erittäin helppo ja ainoa mahdollinen valinta vuoden 2014 matkakohteeksi. Päätin vuonna 2008, että käyn kaikki jalkapallon MM –kisat katsomassa paikan päällä. Ensimmäinen matka oli 2010 Etelä –Afrikkaan ja seuraavat kisat ovat Venäjällä. Vuotta ennen varasin hotellin ja lennot. Yöpymisen keskihinta kahden tähden hotellissa ennen kisoja oli noin 30 € hengeltä – kisojen aikaan hinta oli 115€! Mielestäni tämä oli silti kohtuullinen, koska on aivan yleistä rahastaa suurtapahtumien aikaan. Lennoissa oli myös ”kisalisää”. Halvimpia edestakaisia lentoja ennen kisoja oli tarjolla hintaan 795 €, mutta kisakuukauden aikana halvin mahdollinen lento oli 1290 € ja eihän se auttanut kuin maksaa.

Paikallista hiekkataidetta

Paikallista hiekkataidetta

FIFA

Kansainvälisellä jalkapalloliitolla on hieno idea lipunmyynnin suhteen. Vuotta ennen voi rekisteröityä ja pitkin vuotta pidetään lippuarvontoja eri peleihin. Jokin osa on varattu sponsoreille ja paikallisille faneille. Suurin osa lipuista menee tämän arvonnan kautta. Itse osallistuin jokaiseen mahdolliseen Rion pelien arvontaan, mutta ei ollut onni myötä. Olin lähdössä paikan päälle ilman lippua. Arvonnan hienous on mielestäni se, että rahalla ei voi ostaa jos arpa ei suosi. Paikalliset pääsevät joihinkin peleihin n. 15€:lla ja kallein mahdollinen peruskatsomolippu MM –finaaliin maksoi 330€. Verrattuna muihin tapahtumiin maailmalla pidän tätä hintatasoa erittäin halpana. Erikoisuutena ovat erilaiset lippupaketit ja kallein paketti oli Rion seitsemään otteluun oleva All Inclusive -aitio, jonka hinta oli n. 900000$. Hinta sisälsi liput 20 hengelle, ruoat, parhaat katsomopaikat, VIP –parkin jne.

Eri maan kannattajat näkyivät selvästi
Eri maan kannattajat näkyivät selvästi

Olin siis paikan päällä ilman lippua. Maassa maan tavalla tarkoitti minun kohdallani, että jäin kokonaan ilman! Brasilian lain mukaan lippujen myynti mustassa pörssissä on rikos ja siitä voi saada kaksi vuotta vankeutta. Siitä johtuen en nähnyt paikan päällä kuin kaksi lipputrokaria ja he vaikuttivat erittäin epäilyttäviltä ja hinta oli yli 500 € per lippu. Katsoin paikan päällä pelejä FIFAn Fun Parkissa. Copacabanalle oli pystytetty suuri skriini, josta pystyi katsomaan kaikki 64 ottelua. Tässä parkissa katsoin useita pelejä ja silloin kun en jaksanut sinne kävellä, niin pidimme kisastudiota omalla hotellilla ja lähipubissa. Oman hotellin kansainvälinen vieraslista oli melkoinen. Paikalla oli edustettuna tusinan verran eri maita ja lähemmin tutustuin japanilaiseen Nobuhiroon, joka oli paikan päällä työmatkalla, mutta kisojen takia hän oli jäänyt reiluksi viikoksi Rioon. Nobuhiron tapasin uudestaan Japanin matkalla vuonna 2015.

Fifa fan fest
Fifa fan fest

Aavekaupunki

Jalkapallo on enemmän kuin urheilua Brasiliassa. Se on enemmän kuin mikään missään, jos katsoo yleistä katukuvaa pelien aikana. Brasilian pelatessa koko kaupunki oli viherkeltainen ja maa pysähtyy pelien aikana. Satuin olemaan lentokentällä lähdössä pois, kun Brasilia pelasi yhtä alkusarjan otteluaan. Lentäjät eivät lentäneet ja lähtömme viivästyi ”ruuhkan” takia. Yllättäin ruuhka purkautui silloin, kun jalkapallo-ottelu päättyi. Odottelin kentällä kansainvälisellä alueella ja kävin ostoksilla ennen peliä. Lentokenttämyymälät menivät kiinni ensimmäisen puoliajan aikaan, vaikka ovet olivat auki. Kaikki myyjät katsoivat peliä ja puoliajalla he tekivät varmaan myyntiennätyksen. Toisen puoliajan alkaessa myyjät valuivat takaisin televisioiden ääreen. Jalkapallon merkitystä Brasilialle ei kukaan voi tajuta ja itsekin hämmästelin sen mahtavuutta. Ennen pelejä kaikki lehtikojut olivat aivan täynnä ennakkoliitteitä ja pelien jälkeen koko maa oli voiton huumassa. Brasilia hävisi välierässä murskavoitolla Saksalle, jolloin olin jo Azoreilla lomamatkalla. Tämän kokeminen olisi ollut varmasti karmeaa paikan päällä. Koko maa itki, sillä kaikki odottivat mestaruutta omista kotikisoista.

Lentokentän myymälä pistelakossa
Lentokentän myymälä pistelakossa

Rio de Janeiro

Kävin minä muuallakin kuin vain Fun Parkissa. Riossa on todella kaunis luonto ja hyvin erilaisia sekä kauniita kaupunginosia. Kristus –patsas oli massiivinen ja näkemisen arvoinen. Uimarannat ovat maailman kuulut ja rannan tuntumassa on erittäin leppoisaa syödä ja juoda kun meri-ilma puhaltaa ravintolan pöytiin.

Kristus ;)
Kristus 😉

Ilmainen matka

Brasilian matkan alussa olin menossa lentokentälle Helsingissä, kun netistä selvisi, että ensimmäinen lento Helsinki – Lissabon oli peruttu ja sitä kautta jatkolento Rioon jäi myös lentämättä. Lentoyhtiö tarjosi hotelliyötä ja ruokavouchereita, jotka otin vastaan. Selvisi myös, että he ovat EU:n sääntöjen mukaan velvollisia korvaamaan pitkän lennon peruutuksesta vähintään 600€. Tähän ehdotin Tap Portugalille, että he maksaisivat seuraavan matkani ja he suostuivat siihen. Tästä johtuen sain lennot Helsinki – Dakar – Helsinki ilmaiseksi. Hyvää asiakaspalvelua sanon minä!

2014-06-18-1826