Senegal, Dakar 2015

Päätin valita matkakohteen hieman eri tavalla kuin ennen. Annoin lentoyhtiölle mahdollisuuden valita kohteen – kunhan se ei olisi Euroopassa. Kohteeksi asiakaspalvelija valitsi paikan Dakar, Senegal. Ennen matkaa en tiennyt Senegalista muuta kuin sen, että Paris – Dakar ralli päättyy sinne. Myöhemmin selvisi, että turvallisuussyistä ralli on siirretty Etelä-Amerikkaan. Lensin reitin Joensuu – Helsinki – Amsterdam – Lissabon – Dakar. Dakariin saavuin klo 23:55 ja hotellin valitsin aivan kentän läheltä. Hotelli Sargal oli erinomainen valinta! Lentokentällä pimeässä ja väsyneenä ajattelin, että menen lyhyen matkan taksilla. Ensimmäinen taksikuski ehdotti hinnaksi 10000 frangia (n. 15 €). Kokeneena tinkijänä vaihdoin taksia ja seuraava taksi lupasi hinnaksi 7 €. Tiesin, että sekin on liikaa, mutta nyt jouti jo nukkumaan enkä tinkinyt. Taksi läksi heti väärään suuntaan ja ilmoitin kuskille, että voisi ajaa suoraan hotellille. Hän väitti tämän olevan lyhin reitti – seurasin matkaa kännykän navigaattorista ja tämä onkin hyvä keino lopettaa taksikuskien turistien huijaaminen. Vähän ennen saapumista hinta oli noussut lähes 30 euroon. Korotin ääntä ja sanoin, että näinkö turisteja kohdellaan, kun hän saapuu maahan. Siihen hän sanoi, että olen velvollinen maksamaan sovitun hinnan ja korotukset tulevat yömatkasta ja kalliista polttoaineesta. Kerroin hänelle, että kysytään poliisilta. Tällöin kuljettaja sanoi, että alkuperäinen hinta on hyvä. Myöhemmin sain tingittyä 9 kilometrin taksimatkan 2,80 euroon, joten melkoista ylihintaa yritti lentokenttätaksi kiskoa.

Hotellihuoneessa oli ilmastointi ja ilman sitä olisi illat ja yöt olleet melkoisen tuskaisia. Päivällä oli lämmintä 31-34 ja yöllä 27-28 astetta. Hämmästyttävän vähän lämpötila laski yöksi. Huoneessa oli tv, parisänky, parveke ja suihku sekä wc. Hinta yöltä aamupaloineen oli 39 euroa eli erittäin kohtuullinen. Varauksen tein n. 4 kuukautta ennen matkaa Booking.com sivuston kautta. Erittäin hyvä sivusto ja kaikki pelasi niin kuin pitääkin. Kello on Senegalissa kesällä 3 tuntia vähemmän kuin Suomessa, mutta jet lag ei tuntunut ollenkaan. Joka aamu heräsin yhdeksältä ja nukkumaan kävin yhdeltätoista.

Paikallinen mies laittaa kotiinsa kattopeltiä kiinni
Paikallinen mies laittaa kotiinsa kattopeltiä kiinni

Afrikka -niminen näytelmä

Ensimmäisenä aamuna ihmetys oli suuri, kun lähdin kävelemään hotellilta. Ilmastoidusta hotellista poistuessa kuuma ja kostea ilma tuntui todella painostavalta. Kävely oli todella hidasta ja vettä meni paljon. Ensimmäisen päivän aikana join 8 litraa vettä. Nykyisin kännykästä näkee hyvin missä on liikkunut. Kävelyä tuli ensimmäisenä päivänä n. 18 km. Maisemat olivat hyvin vaihtelevat – välillä näkyi todella köyhää seutua ja hyvin erikoisia hökkelitaloja, jotka eivät kestä kovaa tuulta. Välillä ohi ajoi kalliita luksusmaastureita ja ostoskeskukset ovat lähes samanlaisia kuin Euroopassa. Yksi asia mikä pistää silmään jokaisessa Afrikan maassa, on jätteet. Minua ei henkilökohtaisesti haittaa jos näen karkkipaperin maassa, mutta Dakarissa on sotkuista lähes kaikkialla. Jätteet heitetään surutta maahan ja vuohet sekä muut elukat etsivät jätteiden seasta syötävää. Ainoat siistit alueet näin Ilé de Gorén saarella, jossa kerätään 1,50 euron turistivero ja presidentin linnan lähistöllä. Haju on välillä järkyttävä, mutta paikallisia se ei näytä haittaavan.

Paikalliset pelaamassa jalkapalloa kaatopaikan vieressä
Paikalliset pelaamassa jalkapalloa kaatopaikan vieressä

Paikallisiin tutustuminen

Matkailu avartaa, jos on mahdollisuus tavata paikallisia ihmisiä ja tutustua heidän elämään. Kävelin ympäriinsä ja tapasin Arimkan jossain Dakarin lähiössä. Arimka halusi näyttää kotinsa ja esitellä perheensä minulle. Kielitaito ei hänellä ollut aivan täydellinen ja hieman epäselväksi jäi kuka on sisko ja kuka kaveri, mutta suurin piirtein sain selvää. Afrikassa on tapana pyytää vieras kylään ja heille olisin voinut jäädä syömään ja nukkumaan. Väsyneenä palasin hotellille uusien kokemusten saattelemana.

Arimkan perhe
Arimkan perhe

Seuraavana päivänä päätin lähteä historialliselle orjasaarelle Ilé de Gorélle. Hetken matkustin paikallisbussissa, mutta sen mennessä väärään suuntaan päädyin taksiin. Vajaan kymmenen kilometrin matkasta ensimmäinen taksi pyysi 15 euroa, seuraava 9 euroa ja sitä seuraava 6 euroa. Olin jo menossa tähän, kun paikallinen jeppe omalla autollaan ajoi paikalle ja sanoi menevänsä samaan suuntaan ja vie minut 3 eurolla. Senegalissa takseja on paljon ja lähes kaikki muutkin autot ovat pimeitä takseja, kunhan hinnasta sovitaan. Satamassa tapasin Papyn, joka käyntikortin mukaan on orjasaarella syntynyt ja turistioppaiden varapresidentti. Vähän epäröin mitä opas maksaisi ja tietääkö hän oikeasti saaresta mitään. Tämä epäily osoittautui myöhemmin vääräksi, sillä saarella kaikki tervehti häntä ja hän oli kävelevä tietopankki. Yritin sopia hintaa etukäteen, mutta hänen mukaan on epäkohteliasta puhua rahasta ennen kuin kierros on ohi. Saari oli erittäin hieno, mutta vastapainoksi todella ahdistava. Museossa näkyi pieniä sellejä ja paikkoja, joissa orjat ovat tehneet ruokaa ja viettäneet vapaa-aikaa. Orjien myyjillä oli kriteereitä, joita orjien piti täyttää. Miesten painoraja oli 60 kg ja jos hän painoi sen alle, niin häntä lihotettiin syöttämällä ja pitämällä sellissä. Naisista valikoitiin osa, jotka valkoiset raiskasivat ja naiset synnyttivät myöhemmin orjuudessa lapsia. Orjalaivan saapuessa, orjapäälliköt laittoivat naiset yhteen selliin, lapset toiseen ja miehet kolmanteen. Näin perheet hajotettiin ja miestä ei koskaan nähty tämän jälkeen uudestaan. Lääkäri arvioi miehen kunnon ja jos kunto oli hyvä, hänet passitettiin laivaan. Jos kunto oli huono, niin hänet syötettiin haille. 20 miljoonaa orjaa on ollut kyseisellä saarella ja 6 miljoonaa orjaa kuoli siellä. Olot ovat olleet järkyttävän huonoja.

Orjasaaren patsas
Orjasaaren patsas
Turistiopas Papy
Turistiopas Papy

Neuvottelu

Saarelta pois tullessa Papy ehdotti, että hän voisi lähteä oppaaksi kilpikonnien luo, kameliajelulle ja vaaleanpunaiselle järvelle. Kysyin jälleen, että mikä hinta sovitaan. Hän sanoi, että olen ensimmäinen suomalainen hänen opastuksessa, joten sain ”special price”, vain minulle. Tämä on maailmalla hyvin yleisesti käytössä ja sitä ei ole oikeasti olemassa. Hänelle kuulemma yleensä maksetaan 100 euroa saaren esittelystä, joka kestää noin kolme tuntia. Tätä ei kukaan täysjärkinen usko – se on keino saada turisti maksamaan enemmän. Hän sanoi, että saariesittely, taksi, opastus, kameliajelu, lounaat, lauttamatka, kilpikonna kyläily, vaaleanpunainen järvi ja tietullit kaikki yhteensä olisi 100 €. ”Special price just for you!” Tuo kuulosti kohtuulliselta ja teimme kaupat. Koko päivä aamu kymmenestä iltakuuteen ja oppaita oli useita, joten halpaa oli kuin saippua! Moottoritie oli parempi kuin Euroopassa – valmistunut viime kesänä. Mieleenpainuvin tällä matkalla oli vaaleanpunainen järvi, joka oikeasti oli sen värinen, kun kävimme siellä soutelemassa. Porukkaa oli tosi paljon ja he olivat keräämässä suolaa järven pohjasta. Miehet kaivoivat järven pohjasta suolaa ja toivat sen veneillä rantaan. Rannassa naiset lastasivat suolan sankkoihin ja kantoivat sitä kasoihin kuivamaan. Kuivumisen jälkeen se pakattiin myyntiä varten. Homma on raskasta ja voin myöntää, etten jaksaisi kantaa suolaa päivästä toiseen koko ajan.

Kilpikonnan kaverina
Kilpikonnan kaverina
Paikallinen nainen myyntihommissa
Paikallinen nainen myyntihommissa
Suolan keräämistä Pink Laken pohjasta
Suolan keräämistä Pink Laken pohjasta

Autovuokraus

Seuraavan aamun valjettua katsoin netistä, voiko suomalaisella ajokortilla ajaa Senegalissa. No, Autoliiton mukaan ei voi, mutta Avis – autovuokraamon mukaan voi, joten Suzuki Swift alle ja menoksi. Täysvakuutus taskussa lähdin kohti uusia seikkailuja. Suomesta ostettu Microsoft Lumia –puhelin oli hyvä apuväline. GPS –kartat toimivat Senegalissa offline –tilassa ja suunnistaminen oli yhtä helppoa kuin Suomessa. Aluksi ajelin vailla päämäärää, mutta sitten kartasta löytyi luonnonpuisto ja käänsin nokan tätä paikkaa kohti. Luonnonpuistoissa pääsee hämmästelemään oikeita luonnon eläimiä niiden elinympäristössään eikä yksikään eläin elä pienessä häkissä. Elämäni hienoimmat kokemukset on juuri luonnosta ja eläimistä eikä Senegalin luonnonpuisto tehnyt poikkeusta. Oli hienoa nähdä seeproja, sarvikuonoja, lintuja, antilooppeja ja paljon muuta. Luonnonpuistokierroksen jälkeen kysyin mukana olleelta perheeltä mistä he olivat kotoisin ja tarvitsevatko he kyytiä. He asuivat noin 20 kilometrin päässä ja yhteismatka sovittiin innolla. Heillä oli pieni tyttö mukana ja yhteistä kieltä ei paljoa löytynyt. He yrittivät kommunikoida huonolla englannilla ja suuret linjat saatiin sovittua. Perille päästiin huitomalla suuntia ja heidän kotinsa oli hiekkaisella alueella. Sisään päästyäni rouva antoi minulle puusta tuoreen mangon ja isäntä näytti perheen uima-altaan. Kävin isännän ja tyttären kanssa uimassa ja söin heillä. Perhevierailu oli erittäin mukava ja hieno kokemus!

Luonnonpuisto
Luonnonpuisto
Paikallisten vieraana kodin uima-altaalla
Paikallisten vieraana kodin uima-altaalla
Paikallinen krääsäkauppa
Paikallinen krääsäkauppa

Kotimatka hotellille päin alkoi iltapäivän päätteeksi ja ajattelin moottoritien sijaan ajaa pikkuteitä ja ottaa liftareita kyytiin. Liftarit ovat töistä palaavia naisia, joilla ei ole rahaa paikallisbusseihin. Yhteistä kieltä ei löytynyt ollenkaan mutta käsimerkeillä tiesin milloin he halusivat pois kyydistä. Viimeisen liftarin kodin jälkeen ajoin hotellille ja palautin auton.

Hieno seikkailu

Kokonaisuudessaan voin sanoa, että Senegal on kokemisen arvoinen paikka. Viimeisenä päivänä kävelin hotellin lähistöllä ja odottelin lentoa. Hyvä päivällinen ja sen jälkeen menin lentokentälle. Senegalissa asuu kymmeniä miljoonia ihmisiä, mutta maan suurin lentokenttä on vaatimaton. Terminaalissa on neljä lähtöporttia ja kauppoja kansainvälisellä alueella on muutama. Paluulento kulki jälleen Lissabonin ja Amsterdamin kautta Helsinkiin.