Botswana, Chobe 2010

Safarikiertueen yksi parhaista maista! Botswana ei ole kovinkaan yleinen turistikohde ja länsimaalaisia turisteja paikalla näkee hyvin vähän. Safariautoissa heitä näkee joka paikassa. Olin maassa vain muutaman päivän, mutta luonto ja ystävälliset ihmiset jäivät mieleen ikimuistoisesti. Tähän tekstiin tekisi mieli liittää kymmeniä valokuvia ja upeita videoita tekstin sijaan. Luonnonvaraiset eläimet paikassa Chobe National Park ovat näkemisen arvoisia! Isoja eläinlaumoja, yksin vaeltavia leijonia, todella paljon erilaisia lintuja ja virtahepojen äännähtelyä lammessa – aivan kuin lapsena koettu hippopeli.

100_3256

Luonnonpuiston luonnonvaraisia eläimiä omalla maallaan
Luonnonpuiston luonnonvaraisia eläimiä omalla maallaan

Botswanalainen ruoka on aivan valtavan hyvää! Kaikki ruoka on lähellä tuotettua, liha on mureaa, kasvikset ja hedelmät ovat lähitilalta ja paikallinen kokki loihtii niistä aivan mielettömiä annoksia. Hinta-laatu -suhde lienee maailman parhaita. Söin Botswanassa mm. villisikaa ja krokotiiliä. Paikalliset kertovat mielellään omasta maastaan ja safareilla olevat oppaat ovat paikanpäällä työnsä oppineita ”guruja”. He viestivät radiopuhelimillaan missä päin eläimiä on ja miten ne käyttäytyvät. Safarit ovat kuin 3D -Avara luonto -kokemuksia. Niihin kokemuksiin ei vaan kyllästy vaan niitä haluaa aina vain lisää. Eläimien tekemisiä on kiva seurata kun he saavat elää vapaasti omalla maallaan eivätkä ne ole häkeissä. Ainoita ongelmia eläimien kanssa tulee silloin, kun ihmiset yrittävät nousta autosta kuvaamaan eläimiä ja menevät liian lähelle heidän reviiriään. Tällöin lähes poikkeuksetta eläin tappaa ihmisen, mutta täysin ymmärrettävästä syystä. Meidän safarin aikana menehtyi yksi turisti, kun hän käveli virtahepolauman ja veden välissä. Virtahepo kokee olonsa uhatuksi ja juoksee ihmisen päälle. Täysin turvallista eläinten seurassa oleminen siis ei ole.

Upea auringon nousu eteläisessä Botswanassa
Upea auringon nousu eteläisessä Botswanassa

Saavuimme safarilla Botswanaan Etelä-Afrikasta ja jatkoimme matkaa Zimbabween Victoria -putouksille. Botswana on kauttaaltaan erittäin kaunis maa ja suosittelen lämpimästi sen kiertämistä 🙂

Vuokatti, tammikuu 2016

Kaikki alkoi eräänä kauniina syys- lokakuun vaihteessa olleena päivänä, kun matkaa alettiin suunnitella. Aluksi käytiin läpi kaikki halukkaat lähtijät omasta uljaasta koulustamme, Joensuun normaalikoulusta. Kuitenkin vapaita paikkoja oli vielä ylimääräisenä, joten saimme lisävahvistuksia Joensuun yhteiskoulun lukiosta (entisiä norssilaisia kuitenkin).

Lähtö lähestyi ja valmistelut edistyivät samaa vauhtia. Retken vastuuhenkilöksi valittiin ensimmäisen luokka-asteen A -luokan opiskelija Kalle Laakkonen. Sekä valvojiksi lähtivät luokanvalvojamme Hannu Vähäkoski ja Piia Pulkkinen.

Perjantai

Viimein oli lähdön aika. Loppujen lopuksi lähtijöitä oli kertynyt 54 kappaletta. Lähtiessä uuvuttavan kouluviikon jälkeen taivaan täytti täysin Suomen talveen kuulumaton valoilmiö, auringon paiste. Kun Pohjolan matkan charter bussi kurvasi koulun pihaan, innokkaat oppilaat suorastaan kirmasivat varaamaan itselleen paikkoja bussista. Matka taittui nopeasti takapenkissä yhteislauluin ja kuuntelemalla musiikkia, joka ei ollut jokaisen blondin (henkisesti tai fyysisesti) urheiluluokkalaisen mieleen eikä myöskään oman koulun ”Hokivaimojen”. UE Boom –kaiuttimen kantaja sai useita paheksuvia katseita matkan aikana vääränlaisesta musiikkimausta sekä nuotin viereisestä mutta kauniista laulusta. Kahden ja puolen tunnin jälkeen saavuimme viimein perille Vuokatin Aateli –lomakeskukseen. Linja-auto kaarsi sulavasti suurimman mökin, Keisarin eteen.

Päästyämme perille ihmiset pursuivat ulos linja-auton molemmista päistä ja juoksivat varaamaan itselleen nukkumapaikkoja huoneista, joissa olisi mahdollista nukkua oikealla sängyllä. Keisarissa päädyttiin nopeasti tilanteeseen, jossa tajuttiin, että kahdelle vuodesohvalle jouduttaisiin ahtamaan kuusi poikaa yöksi. Tilanne kuitenkin raukesi, kun saunan pukuhuoneesta löytyi yksi lisävuode.

Edes ensimmäisenä iltana ei vältytty tapaturmilta. Harva ehti edes saada petiään kuntoon, kun yksi innokas tankotanssija oli jo pitämässä varpaitaan jääkaapissa (vaikka ulkona oli 40 cm lunta). Vähäkoski kiidätti potilaan mestarisilla ajotaidoillaan nopeasti 32 kilometrin päähän Kajaanin keskussairaalaan. Lopputuloksena oli bensalasku ja toteamus, ettei varvas ollut murtunut.

Illanvietto jatkui nauttimalla kylmiä ranskalaisia ja nakin pätkiä, tietenkin ketsupin kera. Maittavan ja ravitsevan illallisen jälkeen pelattiin korttia, biljardia sekä Haastetta. Myös saunassa käytiin, lämpöäkin oli usean tunnin lämmittämisen jälkeen huimat 57 astetta, rohkeimmat kävivät kylmettämässä varpaitaan lumessa, vaikkei sauna ollutkaan lämmin. Illan menot hiipuivat kuitenkin hiljattain, kun kaikki kömpivät viimeistelemään petejään ja käymään yöpuulle.

Yön hiljaisina tunteina vuorokauden vaihteessa osa matkakunnasta keksi ostaa ja käyttää nautintoaineita, vaikka he olivatkin vasta kuusitoista kesäisiä nuorukaisia ja oli kielletty retken säännöissä. On yhäkin tietämätöntä, miten he saivat nämä alkoholipitoiset juomat käsiinsä. Tulevia reissuja varten muistakaa, ettette jätä niitä juomia pöydälle lojumaan ja odottamaan, että joku löytäisi ne. Juomista kiinnijääneille oli uhkauksena reissu ensimmäisellä bussilla kotiin, mikäli eivät myöntäisi tekojaan. Viisaina poikina ja tyttöinä kaikki kuitenkin myönsivät hölmöilynsä, eikä kukaan joutunut lähtemään vielä lauantaina kotiin. Alaikäisinä he joutuivat kuitenkin kertomaan teoistaan vanhemmilleen.

Lauantai

Päivä lähti käyntiin rinnelippujen jaolla kello 9.30 Vuokatin rinteiden juurella olevan suksivuokraamon edustalla. Ennen sitä oli jo ehditty nauttia ravitseva ja terveellinen aamupala, pekonia ja munakasta. Ihmiset hiljattain ilmaantuivat uupuneina nauttimaan ateriaa venäläisen rap musiikin tahtiin. Innokkaana suurin osa lähti hyytävään pakkaseen pois mökin lämpimästä syleilystä. Suksivuokraamolle matkaa oli noin 500 metriä. Vähäkoski tuli väkeä vastaan uljaalla ratsullaan, tšekkiläisellä Skoda Octavia laatuautolla, vuosimallia 2003. Noustuaan mäen huipulle monet näkivät kauniin auringon nousun, mikä oli kirkkaampi kuin usean ensimmäisenvuosiasteen opiskelija tulevaisuus.

Rinteessä ei tarjennut montaa tuntia, mutta sitkeät itä-suomalaiset, kuitenkin kestivät pakkasta kuin tosimiehet, eli valittivat kylmästä, mutteivat tehneet asialle mitään. Usean iloisen lasketun tunnin ja uuden lievän paleltuman jälkeen laskettelijat palasivat saunan lämmitykseen, koska kaikki, jotka osasivat lukea ohjeita, olivat rinteessä. LUMA:laisetkin laskivat lähes koko päivän, mutta aivan eri tavalla.

Jälleenkään ei selvitty ilman reissua Kajaanin keskussairaalaan. Kuin Deja Vu tämäkin tarina toistaa itseään. Eräältä oppilaalta oli mennyt suksisauva posken läpi. Uudelle poskessa olevalle reiälle keksittiin Niksipirkka tasoisia uusia käyttötapoja. Niksejä ei kuitenkaan ehditty kokeilla, sillä Vähäkoski kiidätti potilaan mestarisilla ajotaidoillaan nopeasti 32 kilometrin päähän Kajaanin keskussairaalaan. Lopputuloksena oli bensalasku ja muutama tikki paikkaamaan reikää.

Ilta jatkui illallisvarauksella läheisessä Amarillo-ravintolassa, jossa ihmiset tilasivat erilaisia ja erikokoisia annoksia pienistä lasten annoksista aina suuriin pihveihin. Osalle annoksia ei edes saapunut pöytään asti, vaan joutuivat poistumaan ravintolasta yksi huono asiakaspalvelu kokemus rikkaampana. Toiset taas tekivät vähän tuttavuutta paikallisiin päihtyneisiin illanviettäjiin. Joka tapauksessa kaikilla oli enemmän tai vähemmän hauskaa.

Pojat innoissaan testaamassa tyttöjen bikineitä
Pojat innoissaan testaamassa tyttöjen bikineitä

”Mökille” palattua pääsimme ensimmäistä kertaa oikeasti jopa lämpimään saunaan. Kunhan kaikki olivat hikeentyneet, joko saunassa tai muuten vain toisilleen. Keisarissa sai nauttia mestarillisista pantomiimi esityksistä väen pelatessa Party Haastetta. Väki jopa rauhoittui jossakin vaiheessa yötä, sen jälkeen, kun osa oli menettänyt yöunensa, poikien suorittaman säikyttelyn jälkeen. Varsinaisesti tapahtumat Amarillon jälkeen ovat sunnuntaita, mutta ei takerruta yksityiskohtiin.

Sunnuntai

Muutaman tunnin yöunien jälkeen koitti sunnuntai aamu, matkan viimeinen päivä. Aamu lähti käyntiin katsomalla väsyneenä tosi-tv:tä, Geordie Shorea (koska varmastikaan tarjolla ei olisi ollut mitään parempaakaan katsottavaa). Aamupalan kaikki tekivät itse herättyään eri aikaan, mutta tarjolla oli kuitenkin leipää, kananmunaa ja pekonia. Innokkaimmat laskijat lähtivät aamusta heti vielä pariksi tunniksi palelluttamaan itseään Vuokatin rinteisiin. Muutaman hyisen lasketun tunnin jälkeen oli aika palata takaisin mökille ruuan valmistukseen. Tacoja. Lähes kaikki kantoivat kortensa kekoon ruuanlaitossa. Osa teki jotain oikeasti hyödyllistä ja toiset olivat henkisenä tukena. Kaikki kuitenkin auttoivat syömisessä. Astioiden pikaisen tiskauksen jälkeen oli aika lähteä. Keisarissa oli tungosta, koska kaikki olivat tuoneet tavaransa sinne odottamaan bussi kyytiä takaisin Itä-Suomeen.

Viimein oli paluun aika ja lähes kaikki juoksivat jälleen linja-autoon varaamaan itselleen paraatipaikkoja. Kaikki kuitenkin mahtuivat kyytiin, vaikkei juossutkaan. Matkan kulku oli lähes sama kuin mennessä, kuunneltiin massan mielestä huonoa musiikkia ja laulettiin nuotin molemmilta puolilta mukana. Lisäksi paluu matka huipentui Periscope lähetykseen, mikä keräsi kaikkiaan lähes 300 yksittäistä katsojaa. Parhaimmillaan samanaikaisia katsojia oli 105. Kutsutaan videon lähettäjää, vaikka ”Rääkkylän pojaksi”, jotta suojataan yksityisyyttä. Katsojia saatiin nimeämällä lähetys ”Jos tulee 50 katsojaa Erika näyttää tissit” (todellisuudessa henkilö oli Erik). Vaikka 50 katsojaa tuli useammankin kerran täyteen paljastuksia ei tullut. Hyvä niin, ihan vain yleisen hyvän vuoksi. Suurin osa kiimaisista suomalaisista miehistä pidettiin mukana toistelemalla kerta toisensa jälkeen, että ”Eerika valmistautuu”. Lähetys huipentui siihen, kun Ville Honkanen 1D lukittiin vessaan ja häntä väitettiin Eerikaksi.

Lopulta kuitenkin lähestyimme Joensuuta, aluksi vastaan tuli Juuka, Kolinportti, Kontiolahti sekä viimeisenä Joensuun valot alkoivat jo häämöttää kaukana edessämme. Saavuttuamme koulun pihaan väsyneet oppilaat nousivat kerrankin rauhallisesti linja-autosta. Kaikkia odotti kyyti pimeästä ja hyisestä koulunpihasta kohti kotia. Osalla oli uutisia kerrottavana, päihteiden käytöstä tai loukkaantumisista.

Seuraavana aamuna koulunkäynti jatkui kuitenkin normaalisti ja univelkoja oli hyvä nukkua pois oppitunneilla. Edes Rääkkylän poika ei kuollut kerrottuaan vanhemmilleen juomien käytöstä matkan aikana.

Siteerauksia reissun jälkeisitä keskusteluista

Kiitos kaikille oikein mukavasta ja ryhmähenkeä kohottavasta reissusta. Matka oli sangen onnistunut ja uskon, että me kaikki jätämme Vuokatin haikein, mutta samalla iloisin mielin taaksemme.

Kiitos juu

Plz älkää lisätkö jojellii

Useiden Snapchat nimimerkkien jälkeen: v**** kukaan ei kumminkaan lisää ketään

Kiitän ja kuittaan joskus ehkä jopa uusiksi…

Kirjoittaja on tuntematon Vuokatin matkailija 🙂

Georgia, Tbilisi 2015

Juna-aseman lähistön kerrostalo

Suomesta saavuttuani ajattelin, että kelloa on käännetty taaksepäin n. 30 vuotta. Lapsuudenajoiltani muistan samantyylisiä rakennuksia, vaatteita ja ihmisiä. Tbilisissä naisilla on turkkeja ja miehillä karvahattuja. Liikenne on painajainen ja jalankulkijaa ei arvosteta lainkaan. Kaikissa risteyksissä ei ole suojateitä eikä liikennevaloja jalankulkijoille. Kerrostalot ovat suuria ja vanhoja eikä niitä ole millään tavoin remontoitu. Voi vaan kuvitella miltä ne näyttävät sisältä päin.

Hökkeliasuntoja lähellä Tbilisin keskustaa
Hökkeliasuntoja lähellä Tbilisin keskustaa

Maassa puhutaan vähän englantia ja venäjän kieli on hallitseva monin paikoin. Junalippu kirjoitetaan venäjäksi eikä siitä ota Erkkikään selvää ilman tulkkia 🙂

Katukuva on kaikesta huolimatta hieno – hyvin erilainen sanoisin. Ruoka sisältää hyvin usein papuja tai kuskusin tapaista lisuketta. Söin paljon paikallista ruokaa ja monelle suomalaiselle täällä tulee ikävä mamman ruokapatoja.

Kaupungin läpi kulkeva joki
Kaupungin läpi kulkeva joki

Tbilisiä halkoo joki ja kaupunki on jyrkässä maastossa. Käymisen arvoinen paikka on kukkula, jonne pääsee funicular -junalla. Georgiassa on halpaa tehdä ostoksia ja ruokailla. Lentokentältä taksi maksaa alta 10€ ja bussi vaivaiset 21 senttiä!

Pääkadun katumyymälöitä
Pääkadun katumyymälöitä
Päärautatieasema maan pääkaupungissa
Päärautatieasema maan pääkaupungissa

Azerbaidzhan, Baku 2015

Holiday Inn, Baku
Holiday Inn, Baku

Kyseinen maa on suomalaisille melko harvinainen matkakohde. Syitä tähän en tiedä, sillä Baku on todella hieno kaupunki ja sillä on tarjota kaikille jotakin. Vanhan kaupungin alueella voi aistia vanhan Neuvostoliiton ja myös moderneissa kaupunginosissa näkyy vanhat talot ja rakennukset. Lähellä rantaa on todella hieno rantakaistale, jossa on useita eri puistoja. Täällä pidettiin Euroviisut 2012 ja European Games 2015. Rannalla nämä molemmat tapahtumat näkyivät vielä hienojen ja siistien alueiden lisäksi erilaisina teemapuistoina.

Joulukuusi meren rannalla

Joulukuusi meren rannalla

Epärehellinen azeri

Suomalaisen silmään suurin ongelma mielestäni on se, että moni azerimiehistä näyttää epärehelliseltä, vaikka he eivät varmastikaan ole 🙂 Toinen suuri ongelma on liikenne. Jalankulkijalla ei ole juuri mitään mahdollisuutta päästä tien yli ilman liikennevaloja tai käden näyttämistä kuljettajalle. Täällä autokuski on kuningas!

Historiallinen Torni Bakussa
Historiallinen Torni Bakussa

Maahantulo on täynnä byrokratiaa. Suomalaiselta vaaditaan viisumi ja sen hankkiminen kestää kauan. Tarvitaan mm. kutsu paikalliselta taholta ja matkakertomus sekä hotellivaraus lento- tai junalippujen lisäksi. Itse tulin junalla Tbilisistä ja passi ja viisumi tarkastettiin kahteen kertaan. Lisäksi viranomainen otti valokuvan ja haastatteli junassa. Mielenkiintoisia juttuja, mutta kyllä ihmettelen mitä varten suomalaisturistia haastatellaan. Luuleeko azerit oikeasti, että joku tulisi luvatta työskentelemään tai opiskelemaan. Turistit kyllä häipyvät maasta omasta vapaasta tahdosta 🙂 Jälleen kerran on kiva palata Suomeen, vaikka jokainen matka on hieno kokemus!

Lippuaukiolta
Lippuaukiolta

Rikkaus ja köyhyys

Bakussa näkyy katukuvassa öljyllä tuotettu vauraus ja köyhien kansalaisten kurjuus. Suuri osa kansasta ajaa järkyttävän suurilla maastureilla tai hienoilla urheiluautoilla samalla kun mummot ja papat kerjäävät kadulla. Kansan kahtiajakautuminen näkyy päivittäisessä elämässä jatkuvasti.

Yöjunasta Tbilisi - Baku
Yöjunasta Tbilisi – Baku
Yöjunasta Tbilisi - Baku
Yöjunasta Tbilisi – Baku
Bakun torneja
Bakun torneja
Bakun joulukatu
Bakun joulukatu

Armenia, Yerevan 2015

Kaukasia vuoristo lentokoneesta
Kaukasia vuoristo lentokoneesta

Saavuin Yerevaniin lentämällä Tbilisistä. Vietin kaksi yötä mahtavassa hotellissa! Respassa oli töissä paras asiakaspalvelija, johon olen törmännyt. Armeniassa on tärkeää palvella asiakasta ja se näkyi lyhyellä visiitillä heti. Naiset ovat kauniita ja pääkaupunki sisältää todella vanhaa historiaa 1700 vuoden takaa, mutta myös todella modernin näköisiä kauppakeskuksia. Paikallisissa basaareissa kiertely on kuitenkin mukavampaa kuin länsimaisissa ketjujen liikkeissä – niissä kun on sisällä niin ei tiedä onko Roomassa vai Jerusalemissa.

Paikallinen joulutori
Paikallinen joulutori

Liikenne toimii sujuvasti ja perustööttäilyä on, mutta ei niin aggressiivista kuin Georgiassa. Taksihuijareita on lentokentän lähistöllä, mutta muuten heihin voi luottaa. Paikallinen basaarimyyjä jopa tinki ylöspäin kun kysyin hintoja. Viereinen koju möi tuliaista hintaan 3000 ja ajattelin tinkiä sen toisessa kojussa 2500:an. Myyjä sanoi että ei onnistu, sen hinta on 2000 🙂 Kaupat tuli!

Basaari
Basaari

Paikallinen ruoka on halpaa ja hyvää. Ehdin syödä muutaman kerran ja kertaakaan en pettynyt. Tarjoilijoille riitti kun sanoin, että tuo jotain paikallista. Yerevan on ympyränmuotoinen keskustan osalta ja se todella helpottaa liikkumista. Aina kun on tulossa kehälle, niin tietää että pitää kääntyä, jos haluaa pysytellä taajamassa. Armenialla on varmasti paljon muutakin tarjottavaa kuin Yerevan, mutta jo sen perusteella suosittelen! Täällä kohtaa niin itä kuin länsikin sekä pohjoinen että etelä. Historiallinen kauppapaikka on kesällä tosi kuuma ja talvella on lunta. Neuvostoajoilta on vivahteita muun muassa rakennusten osalta, mutta uusia rakennuksia löytyy hienosti seasta.

Uuden vuoden juhlatori
Uuden vuoden juhlatori