Vuokatti, tammikuu 2016

Kaikki alkoi eräänä kauniina syys- lokakuun vaihteessa olleena päivänä, kun matkaa alettiin suunnitella. Aluksi käytiin läpi kaikki halukkaat lähtijät omasta uljaasta koulustamme, Joensuun normaalikoulusta. Kuitenkin vapaita paikkoja oli vielä ylimääräisenä, joten saimme lisävahvistuksia Joensuun yhteiskoulun lukiosta (entisiä norssilaisia kuitenkin).

Lähtö lähestyi ja valmistelut edistyivät samaa vauhtia. Retken vastuuhenkilöksi valittiin ensimmäisen luokka-asteen A -luokan opiskelija Kalle Laakkonen. Sekä valvojiksi lähtivät luokanvalvojamme Hannu Vähäkoski ja Piia Pulkkinen.

Perjantai

Viimein oli lähdön aika. Loppujen lopuksi lähtijöitä oli kertynyt 54 kappaletta. Lähtiessä uuvuttavan kouluviikon jälkeen taivaan täytti täysin Suomen talveen kuulumaton valoilmiö, auringon paiste. Kun Pohjolan matkan charter bussi kurvasi koulun pihaan, innokkaat oppilaat suorastaan kirmasivat varaamaan itselleen paikkoja bussista. Matka taittui nopeasti takapenkissä yhteislauluin ja kuuntelemalla musiikkia, joka ei ollut jokaisen blondin (henkisesti tai fyysisesti) urheiluluokkalaisen mieleen eikä myöskään oman koulun ”Hokivaimojen”. UE Boom –kaiuttimen kantaja sai useita paheksuvia katseita matkan aikana vääränlaisesta musiikkimausta sekä nuotin viereisestä mutta kauniista laulusta. Kahden ja puolen tunnin jälkeen saavuimme viimein perille Vuokatin Aateli –lomakeskukseen. Linja-auto kaarsi sulavasti suurimman mökin, Keisarin eteen.

Päästyämme perille ihmiset pursuivat ulos linja-auton molemmista päistä ja juoksivat varaamaan itselleen nukkumapaikkoja huoneista, joissa olisi mahdollista nukkua oikealla sängyllä. Keisarissa päädyttiin nopeasti tilanteeseen, jossa tajuttiin, että kahdelle vuodesohvalle jouduttaisiin ahtamaan kuusi poikaa yöksi. Tilanne kuitenkin raukesi, kun saunan pukuhuoneesta löytyi yksi lisävuode.

Edes ensimmäisenä iltana ei vältytty tapaturmilta. Harva ehti edes saada petiään kuntoon, kun yksi innokas tankotanssija oli jo pitämässä varpaitaan jääkaapissa (vaikka ulkona oli 40 cm lunta). Vähäkoski kiidätti potilaan mestarisilla ajotaidoillaan nopeasti 32 kilometrin päähän Kajaanin keskussairaalaan. Lopputuloksena oli bensalasku ja toteamus, ettei varvas ollut murtunut.

Illanvietto jatkui nauttimalla kylmiä ranskalaisia ja nakin pätkiä, tietenkin ketsupin kera. Maittavan ja ravitsevan illallisen jälkeen pelattiin korttia, biljardia sekä Haastetta. Myös saunassa käytiin, lämpöäkin oli usean tunnin lämmittämisen jälkeen huimat 57 astetta, rohkeimmat kävivät kylmettämässä varpaitaan lumessa, vaikkei sauna ollutkaan lämmin. Illan menot hiipuivat kuitenkin hiljattain, kun kaikki kömpivät viimeistelemään petejään ja käymään yöpuulle.

Yön hiljaisina tunteina vuorokauden vaihteessa osa matkakunnasta keksi ostaa ja käyttää nautintoaineita, vaikka he olivatkin vasta kuusitoista kesäisiä nuorukaisia ja oli kielletty retken säännöissä. On yhäkin tietämätöntä, miten he saivat nämä alkoholipitoiset juomat käsiinsä. Tulevia reissuja varten muistakaa, ettette jätä niitä juomia pöydälle lojumaan ja odottamaan, että joku löytäisi ne. Juomista kiinnijääneille oli uhkauksena reissu ensimmäisellä bussilla kotiin, mikäli eivät myöntäisi tekojaan. Viisaina poikina ja tyttöinä kaikki kuitenkin myönsivät hölmöilynsä, eikä kukaan joutunut lähtemään vielä lauantaina kotiin. Alaikäisinä he joutuivat kuitenkin kertomaan teoistaan vanhemmilleen.

Lauantai

Päivä lähti käyntiin rinnelippujen jaolla kello 9.30 Vuokatin rinteiden juurella olevan suksivuokraamon edustalla. Ennen sitä oli jo ehditty nauttia ravitseva ja terveellinen aamupala, pekonia ja munakasta. Ihmiset hiljattain ilmaantuivat uupuneina nauttimaan ateriaa venäläisen rap musiikin tahtiin. Innokkaana suurin osa lähti hyytävään pakkaseen pois mökin lämpimästä syleilystä. Suksivuokraamolle matkaa oli noin 500 metriä. Vähäkoski tuli väkeä vastaan uljaalla ratsullaan, tšekkiläisellä Skoda Octavia laatuautolla, vuosimallia 2003. Noustuaan mäen huipulle monet näkivät kauniin auringon nousun, mikä oli kirkkaampi kuin usean ensimmäisenvuosiasteen opiskelija tulevaisuus.

Rinteessä ei tarjennut montaa tuntia, mutta sitkeät itä-suomalaiset, kuitenkin kestivät pakkasta kuin tosimiehet, eli valittivat kylmästä, mutteivat tehneet asialle mitään. Usean iloisen lasketun tunnin ja uuden lievän paleltuman jälkeen laskettelijat palasivat saunan lämmitykseen, koska kaikki, jotka osasivat lukea ohjeita, olivat rinteessä. LUMA:laisetkin laskivat lähes koko päivän, mutta aivan eri tavalla.

Jälleenkään ei selvitty ilman reissua Kajaanin keskussairaalaan. Kuin Deja Vu tämäkin tarina toistaa itseään. Eräältä oppilaalta oli mennyt suksisauva posken läpi. Uudelle poskessa olevalle reiälle keksittiin Niksipirkka tasoisia uusia käyttötapoja. Niksejä ei kuitenkaan ehditty kokeilla, sillä Vähäkoski kiidätti potilaan mestarisilla ajotaidoillaan nopeasti 32 kilometrin päähän Kajaanin keskussairaalaan. Lopputuloksena oli bensalasku ja muutama tikki paikkaamaan reikää.

Ilta jatkui illallisvarauksella läheisessä Amarillo-ravintolassa, jossa ihmiset tilasivat erilaisia ja erikokoisia annoksia pienistä lasten annoksista aina suuriin pihveihin. Osalle annoksia ei edes saapunut pöytään asti, vaan joutuivat poistumaan ravintolasta yksi huono asiakaspalvelu kokemus rikkaampana. Toiset taas tekivät vähän tuttavuutta paikallisiin päihtyneisiin illanviettäjiin. Joka tapauksessa kaikilla oli enemmän tai vähemmän hauskaa.

Pojat innoissaan testaamassa tyttöjen bikineitä
Pojat innoissaan testaamassa tyttöjen bikineitä

”Mökille” palattua pääsimme ensimmäistä kertaa oikeasti jopa lämpimään saunaan. Kunhan kaikki olivat hikeentyneet, joko saunassa tai muuten vain toisilleen. Keisarissa sai nauttia mestarillisista pantomiimi esityksistä väen pelatessa Party Haastetta. Väki jopa rauhoittui jossakin vaiheessa yötä, sen jälkeen, kun osa oli menettänyt yöunensa, poikien suorittaman säikyttelyn jälkeen. Varsinaisesti tapahtumat Amarillon jälkeen ovat sunnuntaita, mutta ei takerruta yksityiskohtiin.

Sunnuntai

Muutaman tunnin yöunien jälkeen koitti sunnuntai aamu, matkan viimeinen päivä. Aamu lähti käyntiin katsomalla väsyneenä tosi-tv:tä, Geordie Shorea (koska varmastikaan tarjolla ei olisi ollut mitään parempaakaan katsottavaa). Aamupalan kaikki tekivät itse herättyään eri aikaan, mutta tarjolla oli kuitenkin leipää, kananmunaa ja pekonia. Innokkaimmat laskijat lähtivät aamusta heti vielä pariksi tunniksi palelluttamaan itseään Vuokatin rinteisiin. Muutaman hyisen lasketun tunnin jälkeen oli aika palata takaisin mökille ruuan valmistukseen. Tacoja. Lähes kaikki kantoivat kortensa kekoon ruuanlaitossa. Osa teki jotain oikeasti hyödyllistä ja toiset olivat henkisenä tukena. Kaikki kuitenkin auttoivat syömisessä. Astioiden pikaisen tiskauksen jälkeen oli aika lähteä. Keisarissa oli tungosta, koska kaikki olivat tuoneet tavaransa sinne odottamaan bussi kyytiä takaisin Itä-Suomeen.

Viimein oli paluun aika ja lähes kaikki juoksivat jälleen linja-autoon varaamaan itselleen paraatipaikkoja. Kaikki kuitenkin mahtuivat kyytiin, vaikkei juossutkaan. Matkan kulku oli lähes sama kuin mennessä, kuunneltiin massan mielestä huonoa musiikkia ja laulettiin nuotin molemmilta puolilta mukana. Lisäksi paluu matka huipentui Periscope lähetykseen, mikä keräsi kaikkiaan lähes 300 yksittäistä katsojaa. Parhaimmillaan samanaikaisia katsojia oli 105. Kutsutaan videon lähettäjää, vaikka ”Rääkkylän pojaksi”, jotta suojataan yksityisyyttä. Katsojia saatiin nimeämällä lähetys ”Jos tulee 50 katsojaa Erika näyttää tissit” (todellisuudessa henkilö oli Erik). Vaikka 50 katsojaa tuli useammankin kerran täyteen paljastuksia ei tullut. Hyvä niin, ihan vain yleisen hyvän vuoksi. Suurin osa kiimaisista suomalaisista miehistä pidettiin mukana toistelemalla kerta toisensa jälkeen, että ”Eerika valmistautuu”. Lähetys huipentui siihen, kun Ville Honkanen 1D lukittiin vessaan ja häntä väitettiin Eerikaksi.

Lopulta kuitenkin lähestyimme Joensuuta, aluksi vastaan tuli Juuka, Kolinportti, Kontiolahti sekä viimeisenä Joensuun valot alkoivat jo häämöttää kaukana edessämme. Saavuttuamme koulun pihaan väsyneet oppilaat nousivat kerrankin rauhallisesti linja-autosta. Kaikkia odotti kyyti pimeästä ja hyisestä koulunpihasta kohti kotia. Osalla oli uutisia kerrottavana, päihteiden käytöstä tai loukkaantumisista.

Seuraavana aamuna koulunkäynti jatkui kuitenkin normaalisti ja univelkoja oli hyvä nukkua pois oppitunneilla. Edes Rääkkylän poika ei kuollut kerrottuaan vanhemmilleen juomien käytöstä matkan aikana.

Siteerauksia reissun jälkeisitä keskusteluista

Kiitos kaikille oikein mukavasta ja ryhmähenkeä kohottavasta reissusta. Matka oli sangen onnistunut ja uskon, että me kaikki jätämme Vuokatin haikein, mutta samalla iloisin mielin taaksemme.

Kiitos juu

Plz älkää lisätkö jojellii

Useiden Snapchat nimimerkkien jälkeen: v**** kukaan ei kumminkaan lisää ketään

Kiitän ja kuittaan joskus ehkä jopa uusiksi…

Kirjoittaja on tuntematon Vuokatin matkailija 🙂