Halutaanko kouluumme kuria ja sääntöjä?

Nykyisin maalaisjärjen käyttö on monin paikoin jäänyt unholaan. Kouluissamme työskentelevät opettajat käyttävät työajastaan paljon turhanpäiväiseen kurin ylläpitämiseen. Keräsin kerran puhelimet pois oppilailta, koska tunnista ei tullut muuten mitään. Tunti meni loistavasti. Samana iltana yksi piltti oli kertonut tapahtumasta äidilleen ja äityli järkyttyi. Lapsiraukka ei olisi halunnutkaan antaa puhelinta pois. Mamma luurin ääreen ja soitto rehtorille. Rehtori tulee seuraavana päivänä luokseni ja sanoo, että olen toiminut väärin. Ei sitä olisi niin saanut tehdä. Tiesin jälkikäteen, että rikoin lakia, mutta niin tietää moni autoilijakin, kun ajaa satasen alueella 101. Voisiko tässä käyttää sitä maalaisjärkeä tai tehdä uusia pykäliä ja vähän äkkiä? Ei nykyopettaja uskalla kohta tehdä mitään ja samalla seurataan, kun valta siirtyy lapsille. Ennen taputin todella usein oppilaita olkapäähän, kun sanoin samalla positiivista palautetta, mutta en taputa enää, koska joku voi luulla sen olevan ahdistelua. Puhelimia en kerää pois, koska en halua sakkoja kyseisestä aiheesta. Voisiko opetusministeriö ryhdistäytyä ja tehdä yleiset säännöt. Sellaiset, joita koulun väki ja vanhemmat kiittelevät.

Pitäkää kukkahattutätit tiukasti kiinni hatusta! Säännöt esimerkiksi puhelimen käytöstä olisivat tällaiset:

1) Puhelimen käyttö ensimmäisen kerran kiellosta huolimatta –> rehtorin puhuttelu

2) Sama toisen kerran –> huoltajat paikalle ja puhelin takavarikoidaan 3 vrk

3) Sama kolmannen kerran –> takavarikko 7 vrk

4) Neljännestä kerrasta –> takavarikko lukuvuoden loppuun.

Tämän tarkoitus olisi se, että neljättä kohtaa ei koko Suomessa tarvitsisi käyttää, sillä nuori oppisi jo kohdassa kolme mitä tapahtuu. Tiedän tämän olevan monelle kauhistus, mutta voitte kuvitella tunteen, kun lapselle sanotaan tästä satoja kertoja lukuvuoden aikana eikä vaikutusta ole. Yhden kerran tein oppilaan äidin kanssa diilin ja otin puhelimen pois viikonlopuksi. Maanantaina tyttö napotti klo 7:50 luokan edessä ja sai puhelimensa takaisin. Jatkossa puhelin pysyi taskussa. Näin helposti se onnistuu meillä maalaisjärjen käyttäjillä. Olisi hyvä jos joku poliisi ja lakimies lukisivat tämän. Sieltä tulisi varmaan kommentti, että ei sitä voi lain mukaan noin tehdä. Siten saadaan selville, miten lakia muutetaan ja eikun Arkadianmäen juipit hommiin ja vauhdilla.

PS. Lapsien oikeuksien puolustajille tätä ei tarvitse näyttää. Lasten oikeus olla tottelematta opettajaa ei ole oikein 🙂

Hané

Siviilit tentissä

Tenttisirkus

Kyllä tulee armeija-aikoja ikävä, kun katsoo tenttisalien täyttymistä. Ensimmäinen naurahdus pääsi silloin, kun pääsin armeijasta. Intissä 450 henkeä menee auditorioon tekemään koetta ja salin täyttö kestää noin kolme minuuttia ja koe voi alkaa. Intistä päästyäni menin kasvatustieteen tenttiin, johon osallistui noin 200 opiskelijaa. Ison auditorion edessä istuu valvoja ja salin yläpäästä toinen valvoja jakaa tenttikuoria. Odotin, että kuoret olisivat vaikka aakkosjärjestyksessä, mutta eivätpä olleet 🙂 Hennolla äänellä kurssikoodin mukaan valvoja suputtaa ”kasvatuksen alkeet ja rippeet ja sitä rataa Henna Mustonen”. Henna sattui olemaan ihmisjoukon takana, joten jäi kuori saamatta. Näin jatkettiin 200 kuoren ajan ja uusintakierros niille 170 opiskelijalle, jotka eivät kuulleet ensi kerralla. Ensimmäisenä saliin mennyt istahti käytävän reunapenkkiin, mikä aiheuttaa sen, että aina kun joku haluaa sille riville, niin reunassa istujan täytyy nousta seisomaan ja laskea kaveri ohi. Siihen kun lisätään se, että omalla pöydällä on koe ja tyhjän penkin edessä olevalla pöydällä on eväät, meikit ja 50 varakynää, niin ohittaminen on vaikeampaa kuin Formula ykkösissä.

Sali alkaa olla täynnä ja valvoja kuuluttaa (lue: suputtaa) kokeen alkaneeksi sanomalla ”voitte avata tenttikuoret”. Ennen tätä kuulutusta on käyty läpi viikonlopun känniörvellykset, kuka jätti kenet ja ootko lukenu -kommentit. Saliin on muodostunut samaa tenttiä tekevien ryhmiä, joissa opiskelijat istuvat vierekkäin. Kuoret on avattu jo aikaa sitten ennen kuin valvoja kajauttaa tentin alkaneeksi. Ryhmän keskimmäisellä on sylissään tenttikirjasta tehty referaatti ja vieressä olevat katsovat samasta luntista tenttiin sopivat vastaukset. Jotkut ovat olleet niin nopeita, että tentti on valmis ennen kuin se virallisesti alkaa. Saliin tuleminen kun kesti melkein tunnin.

Vain yksi tottelee alkamiskäskyä ja odottaa kiltisti ennen kuin saa aloittaa. Hänellä on kaikki Marimekkoa – paita, laukku, kynä, kengät, farkut, sukat, kumi, terotin, viivotin, alusvaatteet, hajuvesi, hiuspampula ja tamponi. Koeaika on yhteensä kolme tuntia ja hän on ainoa, joka ei saa koetta määräajassa tehtyä ja saa sen takia hylätyn. Ai niin, hän teki myös kurssista sen referaatin kirjan ja luentojen avulla. Hän oli ainoa, joka istui kaikki luennot ja harjoitukset. Referaatin avulla kokeen tehneet saivat kaikki kiitettävän 🙂

Hané

Koulukiusaaminen

Koulukiusaaminen

Näin se lopetetaan – oikeasti

Olen ollut opettajana kohta kymmenen vuotta ja kohdannut melko paljon kiusaamista. Olen myös keskustellut siitä paljon kollegoiden kanssa ympäri Suomen. Vain muutama opettaja on samalla linjalla kanssani, että kiusaaminen pitää lopettaa keinolla millä hyvänsä. Omassa lapsuudessa ja nuoruudessa oli koulukiusaamista. Näin sitä tapahtuvan ja osallistuin itsekin. Silloin en sitä tajunnut, mutta myöhemmin tajusin.

Kaikki opettajat, rehtorit, vanhemmat ja lapset varmasti haluaisivat kiusaamisen loppuvan, mutta harva kampanjoi sen puolesta aidosti. Kukaan ei tiedä miten. Tämä minun kirjoitus aiheuttaa todennäköisesti muutamia jakoja ja viikossa se on painunut internetin syövereihin.

Opetan yläkoulussa sekä lukiossa ja molemmissa olen havainnut kiusaamista. Kouluun tullessa pitäisi ottaa nollatoleranssi kiusaamiseen ja Suomessa tämä toimiikin melko hyvin. Mutta silti kouluistamme lähtee lapsia ja nuoria, jotka tahallaan tai tietämättään kiusaa ja niitä, joita kiusataan.

Opettajien ja rehtorin vastuulla on se, että jos lasta kiusataan esimerkiksi yläkouluun tullessa ensimmäisellä kouluviikolla, niin se saadaan loppumaan totaalisesti. Olen itse ollut immuuni kiusaamiselle, koska olen aina osannut puhumalla selvitä tilanteista enkä ole pelännyt minkäänlaisia tilanteita nuorena. Näin ei kaikkien kohdalla ole.

Lapsi tai nuori ei osaa itse lopettaa kiusaamista, oli hän sitten kiusaaja tai kiusattu. Tähän tarvitaan aikuisia. Koulumme tarkoitus on opettaa, mutta tätä tärkeämpänä pidän sitä, että meidän kouluistamme tulee elämän iloisia nuoria ja valmiina kohtaamaan elämän haasteet. En syyllistä opettajia ja rehtoreita sillä opettaminen on heidän työtä ja nykymallilla ei voi kiusaamista lopettaa ”työajan puitteissa”.

Otetaan esimerkki miten nykyisin toimitaan.

Tiina ja Ville huutaa Mikolle vuorotellen ”tyhmä”. Aikuisia ei ole paikalla. Mikko ei kerro kenellekään ja tämä kiusaaminen jää selvittämättä. Tiina ja Ville huomaavat mahdollisesti vasta aikuisena miten hölmösti he tekivät. Jos Mikko uskaltaisi kertoa edes yhdelle aikuiselle tästä, niin päästäisiin seuraavaan vaiheeseen. Opettaja puhuttelee Tiinan ja Villen ja he lupaavat että tämä oli viimeinen kerta. Ehkä olikin – he eivät huuda Mikolle enää ”tyhmä”, mutta ajatus säilyy. He etsivät toisen uhrin ja ehkä toisen tavan. Tiina saattaa tönäistä tyttöjen liikuntatunnilla pukukopissa Hennaa. Ville saattaa töhriä Eerikin kuvistyön. Lapsilla on tarve pönkittää omaa asemaansa ja nämä tavat ovat hyvin yleisiä. Kalle saattaa puristaa Maijaa pyllystä. Maija ei tykkää, mutta ei uskalla sanoa mitään. Todennäköisesti useat näkivät tämän ja Kallen maine joidenkin silmissä kasvaa. Maija saattaa saada lempinimen ”horo”, koska ei kieltänyt ja kaikki luulevat että Maijaa saa puristella. Nämä kaikki nuorten tavat, joista esittelin muutamia, ovat Suomessa arkipäivää. Suurin osa pienistä tönäisyistä ja huuteluista ovat viattomia ja ne ovat vitsejä, mutta aikuisten asia on huomata milloin tämä on kiusaamista.

Ratkaisu, joka jakaa mielipiteet.

Minun mielestäni kiusaajan paikka ei ole koulussa – kiusatun on. Kiusattu tarvitsee ensisijaisesti apua. Jos kiusaaja huutelee, haukkuu, tönii, sotkee muiden töitä ja niin edelleen ja jatkaa tätä koko yläkoulun ajan, niin miten on mahdollista että hän saa käydä koulua? Mieti omalle työpaikallesi tilanne, jossa kollegasi sanoo sinua läskiksi, seuraavalla viikolla hän tönäisee sinua, repii sinun muistion, potkaisee autoosi lommon ja sotkee työasusi. Aikuisten maailmassa mennään todennäköisesti käräjille ja kollegalla on hyvin lähellä kengän kuva takalistoa. Miksi lasten maailmassa toimitaan osin päinvastoin?

Olen kuullut useita kertoja lauseen: ”Meidän lasta on kiusattu koko alakoulun ajan”

Antaisin kiusaajalle seiskaluokalla kaksi mahdollisuutta. Ensimmäisen kerran jälkeen seuraa rehtorin puhuttelu, toisen kerran jälkeen kovempi puhuttelu ja kolmannesta kerrasta kirjallinen varoitus ja erottaminen määräajaksi. Sosiaalitoimi hoitaisi asiaa ja asiaan palattaisiin silloin, kun lapsi ei enää kiusaa. Minun mielestä tämä malli antaisi lapsillemme mahdollisuuden turvalliseen koulun käyntiin. Tämä olisi yleisesti tiedossa ja veikkaisin pelkästään sen pelossa kiusaamisen loppuvan kokonaan.

Varusmiespalveluksen aikaan minuutin myöhästymisestä joutui neljän tunnin ylimääräiseen palvelukseen. Vuoden aikana tapahtui 1 myöhästyminen ja varuskunnassa oli yli 500 varusmiestä. Tämä vertauksena siihen, että kun lapsi tajuaa, että kiusaamisesta voi enimmillään tulla kymmeniä puhutteluja yläkoulun aikaan, niin hän jatkaa sitä. Puhuttelu ei lopeta kiusaamista, jos kyseessä on vaikea tapaus. Jos lapset tietävät, että kiusaamisesta seuraa erottaminen, niin kukaan ei kiusaisi.

Hané

Kirjoittaja on Joensuun normaalikoulun opettaja ja lukion opiskelijakunnan ohjaava opettaja

Pankkien rehellinen huijaus

Haluan kertoa teille pankkien arkipäivästä. Olen matematiikan opettaja ja talousmatematiikka on kohtuullisen helppoa kauraa minulle. Yritän avata pankkien koodikieltä arkiseksi, jolloin Kalle Kaduntallaaja ymmärtäisi asiaa paremmin.
Minulla on veljeni kanssa kaksi erillistä pankkilainaa pankissa X. Muutamia vuosia sitten pankkien marginaalit olivat todella alhaalla ja saimme neuvoteltua hyvät lainat.

Marginaali on pankin ottama siivu, jolla pankki saa tuottoa itselleen.

Toisessa lainassa marginaali on 0,3 % ja toisessa 1,1 %. Tämä tarkoittaa siis sitä, että jos molemmat lainat ovat 100000€, niin pankille maksetaan 300€ ja 1100€ tätä marginaalia. Vuodessa siis yhteensä 1400€. Nyt olimme päättäneet, että vaihdetaan pankkia ja kysymme pankilta Y tarjouksen. Näytin lainojen määrät ja pankin X nettisivuilta tulostetun koonnin nykyisistä lainoistamme. Pankin Y sijoitusneuvoja tietää heti, että maksamme tuon 1400€ pankille X. Sanoin, että älä edes yritä tehdä tarjousta, joka on suurempi kustannuksiltaan meille. Virkailija sanoi heti, että en tietysti. He kuulemma pystyisivät tekemään kilpailukykyisen tarjouksen. Sanoin hänelle, että en ymmärrä mitään näistä lainajutuista vaan luotan aina pankkiin. Tein tämän tarkoituksella testatakseni mikä on pankkien moraali.

Meni viikko ja pankista Y soitettiin. Hän selvitti pankkien ihmekielellä tätä tilannetta ja sanoin hänelle, että tarvitsen vain yhden luvun – marginaalin! Voitko kertoa mikä on teidän pankin marginaali. Hän ei kuulemma puhelimessa sitä kerro vaan voin tutustua tarjoukseen nettipankissa. Lisäksi hän selvitti annuiteettia, tasalyhennystä, lyhennysvapaata, kertamaksumahdollisuutta, kuluja ja muuta tarpeetonta. Nämä on tehty hämäämään asiakasta siten, että hän ei osaa vertailla lainoja. Minä osaan. Nettipankissa selvisi tämä maaginen luku, heidän marginaali oli 1,6 %. Tämä tarkoittaisi sitä, että jos yhdistäisimme lainat ja ottaisimme tuon uuden tarjouksen, niin pankkiin X vuodessa maksamamme 1400€ vaihtuisi uudessa 200000€ lainassa tilanteeseen, jossa maksaisimme pankkiin Y vuodessa 3200€!

Pitkällä laina-ajalla kokonaiskustannukset olisivat pankissa X noin 14000€ ja pankissa Y noin 32000€. Nämä ovat suuntaa-antavia ja se riittää meille, koska vertailemme suuruusluokkaa.

Jos yllä oleva oli sinulle täysin hepreaa, niin ymmärrän hyvin. Pankeilla on lisäksi myös muita keinoja, joilla asiakasta hämätään rehellisesti. Laittomuuksia ei tapahdu, mutta eettisesti tämä on täysin väärin! Avoin pankki laittaisi pankin seinään päivittäin muuttuvan luvun, joka kertoisi keskimääräisen marginaalin, joita lainoihin on myönnetty. Aivan niin kuin rahanvaihtopisteet ympäri maailman kertovat myyntikurssin ja komission.

Nyt arkiseen esimerkkiin, joka on vastaava, mutta helpompi ymmärtää. Olet vuosia käyttänyt autoasi Hiltusen autohuollossa, jossa on myös automyynti. On tullut aika vaihtaa katiska, koska siinä on paljon vikoja. Hiltunen sanoo, jotta uuden karhean saat hintaan 14000€. Kiität Hiltusta ja marssit Koposen automyyntiin. Kysyt myyjältä löytyisikö vastaava auto heiltä ja lisäksi huoltopalvelut tulevaisuuteen. Sanot rehellisesti, jotta Hiltunen anto tällaisen 14000€ tarjouksen. Mites teillä? Myyjä pyörittelee laskinta käsissään ja naputtelee. Hetken hiljaisuuden jälkeen myyjä sanoo, että kyllä löytyy! Vastaavat huoltopalvelut samaan hintaan kuin Hiltusella ja uuden auton hinta olisi tiukka 32000€. Mites on tehdäänkö paperit?

Tiedän sinun tällä hetkellä nauravan, koska jos joutuisit kyseiseen automyyntitilaisuuteen, niin koko automyymälä räjähtäisi nauramaan!! Kolkytkakstuhatta! Naapurifirmassa alle puoleen hintaan!?

Tarinan opetus on, että ota pankkiin mukaan aina joku, joka tietää pankkien toiminnasta. Pankki EI AJA asiakkaan etua, vaan yrittää rahastaa sinun tietämättömyydellä hienossa pankkitalossa kahvikupin äärellä.

Pankin asiakas