Vuokatti, tammikuu 2016

Kaikki alkoi eräänä kauniina syys- lokakuun vaihteessa olleena päivänä, kun matkaa alettiin suunnitella. Aluksi käytiin läpi kaikki halukkaat lähtijät omasta uljaasta koulustamme, Joensuun normaalikoulusta. Kuitenkin vapaita paikkoja oli vielä ylimääräisenä, joten saimme lisävahvistuksia Joensuun yhteiskoulun lukiosta (entisiä norssilaisia kuitenkin).

Lähtö lähestyi ja valmistelut edistyivät samaa vauhtia. Retken vastuuhenkilöksi valittiin ensimmäisen luokka-asteen A -luokan opiskelija Kalle Laakkonen. Sekä valvojiksi lähtivät luokanvalvojamme Hannu Vähäkoski ja Piia Pulkkinen.

Perjantai

Viimein oli lähdön aika. Loppujen lopuksi lähtijöitä oli kertynyt 54 kappaletta. Lähtiessä uuvuttavan kouluviikon jälkeen taivaan täytti täysin Suomen talveen kuulumaton valoilmiö, auringon paiste. Kun Pohjolan matkan charter bussi kurvasi koulun pihaan, innokkaat oppilaat suorastaan kirmasivat varaamaan itselleen paikkoja bussista. Matka taittui nopeasti takapenkissä yhteislauluin ja kuuntelemalla musiikkia, joka ei ollut jokaisen blondin (henkisesti tai fyysisesti) urheiluluokkalaisen mieleen eikä myöskään oman koulun ”Hokivaimojen”. UE Boom –kaiuttimen kantaja sai useita paheksuvia katseita matkan aikana vääränlaisesta musiikkimausta sekä nuotin viereisestä mutta kauniista laulusta. Kahden ja puolen tunnin jälkeen saavuimme viimein perille Vuokatin Aateli –lomakeskukseen. Linja-auto kaarsi sulavasti suurimman mökin, Keisarin eteen.

Päästyämme perille ihmiset pursuivat ulos linja-auton molemmista päistä ja juoksivat varaamaan itselleen nukkumapaikkoja huoneista, joissa olisi mahdollista nukkua oikealla sängyllä. Keisarissa päädyttiin nopeasti tilanteeseen, jossa tajuttiin, että kahdelle vuodesohvalle jouduttaisiin ahtamaan kuusi poikaa yöksi. Tilanne kuitenkin raukesi, kun saunan pukuhuoneesta löytyi yksi lisävuode.

Edes ensimmäisenä iltana ei vältytty tapaturmilta. Harva ehti edes saada petiään kuntoon, kun yksi innokas tankotanssija oli jo pitämässä varpaitaan jääkaapissa (vaikka ulkona oli 40 cm lunta). Vähäkoski kiidätti potilaan mestarisilla ajotaidoillaan nopeasti 32 kilometrin päähän Kajaanin keskussairaalaan. Lopputuloksena oli bensalasku ja toteamus, ettei varvas ollut murtunut.

Illanvietto jatkui nauttimalla kylmiä ranskalaisia ja nakin pätkiä, tietenkin ketsupin kera. Maittavan ja ravitsevan illallisen jälkeen pelattiin korttia, biljardia sekä Haastetta. Myös saunassa käytiin, lämpöäkin oli usean tunnin lämmittämisen jälkeen huimat 57 astetta, rohkeimmat kävivät kylmettämässä varpaitaan lumessa, vaikkei sauna ollutkaan lämmin. Illan menot hiipuivat kuitenkin hiljattain, kun kaikki kömpivät viimeistelemään petejään ja käymään yöpuulle.

Yön hiljaisina tunteina vuorokauden vaihteessa osa matkakunnasta keksi ostaa ja käyttää nautintoaineita, vaikka he olivatkin vasta kuusitoista kesäisiä nuorukaisia ja oli kielletty retken säännöissä. On yhäkin tietämätöntä, miten he saivat nämä alkoholipitoiset juomat käsiinsä. Tulevia reissuja varten muistakaa, ettette jätä niitä juomia pöydälle lojumaan ja odottamaan, että joku löytäisi ne. Juomista kiinnijääneille oli uhkauksena reissu ensimmäisellä bussilla kotiin, mikäli eivät myöntäisi tekojaan. Viisaina poikina ja tyttöinä kaikki kuitenkin myönsivät hölmöilynsä, eikä kukaan joutunut lähtemään vielä lauantaina kotiin. Alaikäisinä he joutuivat kuitenkin kertomaan teoistaan vanhemmilleen.

Lauantai

Päivä lähti käyntiin rinnelippujen jaolla kello 9.30 Vuokatin rinteiden juurella olevan suksivuokraamon edustalla. Ennen sitä oli jo ehditty nauttia ravitseva ja terveellinen aamupala, pekonia ja munakasta. Ihmiset hiljattain ilmaantuivat uupuneina nauttimaan ateriaa venäläisen rap musiikin tahtiin. Innokkaana suurin osa lähti hyytävään pakkaseen pois mökin lämpimästä syleilystä. Suksivuokraamolle matkaa oli noin 500 metriä. Vähäkoski tuli väkeä vastaan uljaalla ratsullaan, tšekkiläisellä Skoda Octavia laatuautolla, vuosimallia 2003. Noustuaan mäen huipulle monet näkivät kauniin auringon nousun, mikä oli kirkkaampi kuin usean ensimmäisenvuosiasteen opiskelija tulevaisuus.

Rinteessä ei tarjennut montaa tuntia, mutta sitkeät itä-suomalaiset, kuitenkin kestivät pakkasta kuin tosimiehet, eli valittivat kylmästä, mutteivat tehneet asialle mitään. Usean iloisen lasketun tunnin ja uuden lievän paleltuman jälkeen laskettelijat palasivat saunan lämmitykseen, koska kaikki, jotka osasivat lukea ohjeita, olivat rinteessä. LUMA:laisetkin laskivat lähes koko päivän, mutta aivan eri tavalla.

Jälleenkään ei selvitty ilman reissua Kajaanin keskussairaalaan. Kuin Deja Vu tämäkin tarina toistaa itseään. Eräältä oppilaalta oli mennyt suksisauva posken läpi. Uudelle poskessa olevalle reiälle keksittiin Niksipirkka tasoisia uusia käyttötapoja. Niksejä ei kuitenkaan ehditty kokeilla, sillä Vähäkoski kiidätti potilaan mestarisilla ajotaidoillaan nopeasti 32 kilometrin päähän Kajaanin keskussairaalaan. Lopputuloksena oli bensalasku ja muutama tikki paikkaamaan reikää.

Ilta jatkui illallisvarauksella läheisessä Amarillo-ravintolassa, jossa ihmiset tilasivat erilaisia ja erikokoisia annoksia pienistä lasten annoksista aina suuriin pihveihin. Osalle annoksia ei edes saapunut pöytään asti, vaan joutuivat poistumaan ravintolasta yksi huono asiakaspalvelu kokemus rikkaampana. Toiset taas tekivät vähän tuttavuutta paikallisiin päihtyneisiin illanviettäjiin. Joka tapauksessa kaikilla oli enemmän tai vähemmän hauskaa.

Pojat innoissaan testaamassa tyttöjen bikineitä
Pojat innoissaan testaamassa tyttöjen bikineitä

”Mökille” palattua pääsimme ensimmäistä kertaa oikeasti jopa lämpimään saunaan. Kunhan kaikki olivat hikeentyneet, joko saunassa tai muuten vain toisilleen. Keisarissa sai nauttia mestarillisista pantomiimi esityksistä väen pelatessa Party Haastetta. Väki jopa rauhoittui jossakin vaiheessa yötä, sen jälkeen, kun osa oli menettänyt yöunensa, poikien suorittaman säikyttelyn jälkeen. Varsinaisesti tapahtumat Amarillon jälkeen ovat sunnuntaita, mutta ei takerruta yksityiskohtiin.

Sunnuntai

Muutaman tunnin yöunien jälkeen koitti sunnuntai aamu, matkan viimeinen päivä. Aamu lähti käyntiin katsomalla väsyneenä tosi-tv:tä, Geordie Shorea (koska varmastikaan tarjolla ei olisi ollut mitään parempaakaan katsottavaa). Aamupalan kaikki tekivät itse herättyään eri aikaan, mutta tarjolla oli kuitenkin leipää, kananmunaa ja pekonia. Innokkaimmat laskijat lähtivät aamusta heti vielä pariksi tunniksi palelluttamaan itseään Vuokatin rinteisiin. Muutaman hyisen lasketun tunnin jälkeen oli aika palata takaisin mökille ruuan valmistukseen. Tacoja. Lähes kaikki kantoivat kortensa kekoon ruuanlaitossa. Osa teki jotain oikeasti hyödyllistä ja toiset olivat henkisenä tukena. Kaikki kuitenkin auttoivat syömisessä. Astioiden pikaisen tiskauksen jälkeen oli aika lähteä. Keisarissa oli tungosta, koska kaikki olivat tuoneet tavaransa sinne odottamaan bussi kyytiä takaisin Itä-Suomeen.

Viimein oli paluun aika ja lähes kaikki juoksivat jälleen linja-autoon varaamaan itselleen paraatipaikkoja. Kaikki kuitenkin mahtuivat kyytiin, vaikkei juossutkaan. Matkan kulku oli lähes sama kuin mennessä, kuunneltiin massan mielestä huonoa musiikkia ja laulettiin nuotin molemmilta puolilta mukana. Lisäksi paluu matka huipentui Periscope lähetykseen, mikä keräsi kaikkiaan lähes 300 yksittäistä katsojaa. Parhaimmillaan samanaikaisia katsojia oli 105. Kutsutaan videon lähettäjää, vaikka ”Rääkkylän pojaksi”, jotta suojataan yksityisyyttä. Katsojia saatiin nimeämällä lähetys ”Jos tulee 50 katsojaa Erika näyttää tissit” (todellisuudessa henkilö oli Erik). Vaikka 50 katsojaa tuli useammankin kerran täyteen paljastuksia ei tullut. Hyvä niin, ihan vain yleisen hyvän vuoksi. Suurin osa kiimaisista suomalaisista miehistä pidettiin mukana toistelemalla kerta toisensa jälkeen, että ”Eerika valmistautuu”. Lähetys huipentui siihen, kun Ville Honkanen 1D lukittiin vessaan ja häntä väitettiin Eerikaksi.

Lopulta kuitenkin lähestyimme Joensuuta, aluksi vastaan tuli Juuka, Kolinportti, Kontiolahti sekä viimeisenä Joensuun valot alkoivat jo häämöttää kaukana edessämme. Saavuttuamme koulun pihaan väsyneet oppilaat nousivat kerrankin rauhallisesti linja-autosta. Kaikkia odotti kyyti pimeästä ja hyisestä koulunpihasta kohti kotia. Osalla oli uutisia kerrottavana, päihteiden käytöstä tai loukkaantumisista.

Seuraavana aamuna koulunkäynti jatkui kuitenkin normaalisti ja univelkoja oli hyvä nukkua pois oppitunneilla. Edes Rääkkylän poika ei kuollut kerrottuaan vanhemmilleen juomien käytöstä matkan aikana.

Siteerauksia reissun jälkeisitä keskusteluista

Kiitos kaikille oikein mukavasta ja ryhmähenkeä kohottavasta reissusta. Matka oli sangen onnistunut ja uskon, että me kaikki jätämme Vuokatin haikein, mutta samalla iloisin mielin taaksemme.

Kiitos juu

Plz älkää lisätkö jojellii

Useiden Snapchat nimimerkkien jälkeen: v**** kukaan ei kumminkaan lisää ketään

Kiitän ja kuittaan joskus ehkä jopa uusiksi…

Kirjoittaja on tuntematon Vuokatin matkailija 🙂

Georgia, Tbilisi 2015

Juna-aseman lähistön kerrostalo

Suomesta saavuttuani ajattelin, että kelloa on käännetty taaksepäin n. 30 vuotta. Lapsuudenajoiltani muistan samantyylisiä rakennuksia, vaatteita ja ihmisiä. Tbilisissä naisilla on turkkeja ja miehillä karvahattuja. Liikenne on painajainen ja jalankulkijaa ei arvosteta lainkaan. Kaikissa risteyksissä ei ole suojateitä eikä liikennevaloja jalankulkijoille. Kerrostalot ovat suuria ja vanhoja eikä niitä ole millään tavoin remontoitu. Voi vaan kuvitella miltä ne näyttävät sisältä päin.

Hökkeliasuntoja lähellä Tbilisin keskustaa
Hökkeliasuntoja lähellä Tbilisin keskustaa

Maassa puhutaan vähän englantia ja venäjän kieli on hallitseva monin paikoin. Junalippu kirjoitetaan venäjäksi eikä siitä ota Erkkikään selvää ilman tulkkia 🙂

Katukuva on kaikesta huolimatta hieno – hyvin erilainen sanoisin. Ruoka sisältää hyvin usein papuja tai kuskusin tapaista lisuketta. Söin paljon paikallista ruokaa ja monelle suomalaiselle täällä tulee ikävä mamman ruokapatoja.

Kaupungin läpi kulkeva joki
Kaupungin läpi kulkeva joki

Tbilisiä halkoo joki ja kaupunki on jyrkässä maastossa. Käymisen arvoinen paikka on kukkula, jonne pääsee funicular -junalla. Georgiassa on halpaa tehdä ostoksia ja ruokailla. Lentokentältä taksi maksaa alta 10€ ja bussi vaivaiset 21 senttiä!

Pääkadun katumyymälöitä
Pääkadun katumyymälöitä
Päärautatieasema maan pääkaupungissa
Päärautatieasema maan pääkaupungissa

Azerbaidzhan, Baku 2015

Holiday Inn, Baku
Holiday Inn, Baku

Kyseinen maa on suomalaisille melko harvinainen matkakohde. Syitä tähän en tiedä, sillä Baku on todella hieno kaupunki ja sillä on tarjota kaikille jotakin. Vanhan kaupungin alueella voi aistia vanhan Neuvostoliiton ja myös moderneissa kaupunginosissa näkyy vanhat talot ja rakennukset. Lähellä rantaa on todella hieno rantakaistale, jossa on useita eri puistoja. Täällä pidettiin Euroviisut 2012 ja European Games 2015. Rannalla nämä molemmat tapahtumat näkyivät vielä hienojen ja siistien alueiden lisäksi erilaisina teemapuistoina.

Joulukuusi meren rannalla

Joulukuusi meren rannalla

Epärehellinen azeri

Suomalaisen silmään suurin ongelma mielestäni on se, että moni azerimiehistä näyttää epärehelliseltä, vaikka he eivät varmastikaan ole 🙂 Toinen suuri ongelma on liikenne. Jalankulkijalla ei ole juuri mitään mahdollisuutta päästä tien yli ilman liikennevaloja tai käden näyttämistä kuljettajalle. Täällä autokuski on kuningas!

Historiallinen Torni Bakussa
Historiallinen Torni Bakussa

Maahantulo on täynnä byrokratiaa. Suomalaiselta vaaditaan viisumi ja sen hankkiminen kestää kauan. Tarvitaan mm. kutsu paikalliselta taholta ja matkakertomus sekä hotellivaraus lento- tai junalippujen lisäksi. Itse tulin junalla Tbilisistä ja passi ja viisumi tarkastettiin kahteen kertaan. Lisäksi viranomainen otti valokuvan ja haastatteli junassa. Mielenkiintoisia juttuja, mutta kyllä ihmettelen mitä varten suomalaisturistia haastatellaan. Luuleeko azerit oikeasti, että joku tulisi luvatta työskentelemään tai opiskelemaan. Turistit kyllä häipyvät maasta omasta vapaasta tahdosta 🙂 Jälleen kerran on kiva palata Suomeen, vaikka jokainen matka on hieno kokemus!

Lippuaukiolta
Lippuaukiolta

Rikkaus ja köyhyys

Bakussa näkyy katukuvassa öljyllä tuotettu vauraus ja köyhien kansalaisten kurjuus. Suuri osa kansasta ajaa järkyttävän suurilla maastureilla tai hienoilla urheiluautoilla samalla kun mummot ja papat kerjäävät kadulla. Kansan kahtiajakautuminen näkyy päivittäisessä elämässä jatkuvasti.

Yöjunasta Tbilisi - Baku
Yöjunasta Tbilisi – Baku
Yöjunasta Tbilisi - Baku
Yöjunasta Tbilisi – Baku
Bakun torneja
Bakun torneja
Bakun joulukatu
Bakun joulukatu

Armenia, Yerevan 2015

Kaukasia vuoristo lentokoneesta
Kaukasia vuoristo lentokoneesta

Saavuin Yerevaniin lentämällä Tbilisistä. Vietin kaksi yötä mahtavassa hotellissa! Respassa oli töissä paras asiakaspalvelija, johon olen törmännyt. Armeniassa on tärkeää palvella asiakasta ja se näkyi lyhyellä visiitillä heti. Naiset ovat kauniita ja pääkaupunki sisältää todella vanhaa historiaa 1700 vuoden takaa, mutta myös todella modernin näköisiä kauppakeskuksia. Paikallisissa basaareissa kiertely on kuitenkin mukavampaa kuin länsimaisissa ketjujen liikkeissä – niissä kun on sisällä niin ei tiedä onko Roomassa vai Jerusalemissa.

Paikallinen joulutori
Paikallinen joulutori

Liikenne toimii sujuvasti ja perustööttäilyä on, mutta ei niin aggressiivista kuin Georgiassa. Taksihuijareita on lentokentän lähistöllä, mutta muuten heihin voi luottaa. Paikallinen basaarimyyjä jopa tinki ylöspäin kun kysyin hintoja. Viereinen koju möi tuliaista hintaan 3000 ja ajattelin tinkiä sen toisessa kojussa 2500:an. Myyjä sanoi että ei onnistu, sen hinta on 2000 🙂 Kaupat tuli!

Basaari
Basaari

Paikallinen ruoka on halpaa ja hyvää. Ehdin syödä muutaman kerran ja kertaakaan en pettynyt. Tarjoilijoille riitti kun sanoin, että tuo jotain paikallista. Yerevan on ympyränmuotoinen keskustan osalta ja se todella helpottaa liikkumista. Aina kun on tulossa kehälle, niin tietää että pitää kääntyä, jos haluaa pysytellä taajamassa. Armenialla on varmasti paljon muutakin tarjottavaa kuin Yerevan, mutta jo sen perusteella suosittelen! Täällä kohtaa niin itä kuin länsikin sekä pohjoinen että etelä. Historiallinen kauppapaikka on kesällä tosi kuuma ja talvella on lunta. Neuvostoajoilta on vivahteita muun muassa rakennusten osalta, mutta uusia rakennuksia löytyy hienosti seasta.

Uuden vuoden juhlatori
Uuden vuoden juhlatori

Japani, Tokio 2015

Japani, Tokio

Syysloma 2015 meni Japaniassa. Maa on aivan mahtava ja täysin erilainen kuin mikään käymäni maa! Vaikka olen lukenut ja nähnyt Japanista juttuja, niin sitä ei vaan tajua ennen kuin matkustaa paikan päälle. Tällä kertaa www.vertaa.fi –sivusto oli erittäin suosiollinen lentojen suhteen. Finnairin alelento Joensuu – Helsinki välille maksoi edestakaisin 84 € ja Helsinki – Tokio Moskovan välilaskulla maksoi 405 € eli noin puolet suoran lennon hinnasta.

Temppeli
Temppeli

Suurkaupunki

Tokion alueella asuu noin 30 miljoonaa ihmistä ja se näkyi katukuvassa. Ihmisiä oli koko ajan liikenteessä, mutta suuria ruuhkia näkyi vähän. Tämä johtui siitä, että metroverkosto on erittäin kattava ja täsmällinen. Samoin bussi- ja junaverkosto on erittäin kattava. Välissä suhaili takseja, joten yksityisautoilu ei ole kaupungissa tarpeen. Ainoa ongelma kulkiessa on se, että katujen nimiä ei näy juuri missään ja perille pitääkin mennä kortteleittain suunnistamalla.

Ruuhkainen risteys
Ruuhkainen risteys

Tokio on jakautunut isoihin alueisiin, jotka tuntuvat kuin eri kaupungeilta. Jos siis käyt Tokion länsiosassa, niin itäinen Tokio ei ole lähellekään samannäköinen. Kaupunkikuvassa näkyy ”salaryman” –nimellä tunnettuja työntekijöitä, jotka lähtevät aamulla puku päällä töihin ja tulevat myöhään illalla takaisin. Perheen kanssa he eivät ehdi paljoa aikaa viettämään ja se on Japanin kulttuurissa raaka totuus. Keskimääräiset työajat viikossa ovat maailman korkeimpia. Tekniikkaa on joka paikassa ja suurin ihmetys tapahtui vessassa. Vessaistuimeen on laitettu lämmitin, jota voi säätää. Lisäksi napeilla saa kannen tai molemmat kannet alas. Bideesuihkuja on kahta erilaista ja äänimaailma on huima! Ääneksi voi laittaa veden suloisen lorinan, huuhteluäänen, linnunlaulun tai mitä tahansa musiikkia.

Vessan säätötaulu
Vessan säätötaulu

Näkymä Japanin korkeimmasta rakennuksesta

Näkymä Japanin korkeimmasta rakennuksesta

Ihmeellinen Tokio

Japanilaiset ovat kovia animen ystäviä. Animea on tarjolla kaupoissa todella paljon ja kaikenikäiset harrastavat sitä. Yhdessä kaupassa oli satoja hyllymetrejä erilaisia animehahmoja ja kirjoja sekä pelejä. Tekniikan yleisyys on toinen silmiinpistävä asia. Muutamassa metromatkassa pisti silmään se, että lähes kaikki käyttää älypuhelintaan matkan ajan. He kuuntelevat musiikkia, pelaavat, tekevät töitä tai katsovat elokuvia matkustaessaan. Puhuminen on lähes kiellettyä vaunuissa. Täsmällisyys näkyy päivittäisessä toiminnassa parhaiten juna-asemalla. Junat lähetetään matkaan sekuntiaikataululla. Junan lähettäjä katsoo aseman kelloa ja kun sekuntiviisari osuu pykälään, niin lippu heilahtaa ja matka alkaa. Kävin lyhyellä visiitillä luotijunalla läheisessä kaupungissa. Luotijuna sai alkunsa vuonna 1964, kun Tokiossa oli olympialaiset! Juna kulkee kolmeasataa, joten matkanteko on rivakkaa. Odottaessani paluumatkaa asemalla meinasi mennä housut pesuun, kun ohittava juna meni lähiraiteilla. Juna tuli todella nopeasti ja tuulenvire oli henkeäsalpaava.

Luotijuna Shinkansen
Luotijuna Shinkansen

Tokiossa on kaikkea

Tokiossa on runsauden pula. Jos haluat jotakin, niin todennäköisesti se Tokiosta löytyy. Suurin ihastus omalla kohdallani oli sushi. Aivan mahtavasti valmistettuja pikkuannoksia ja tarjontaa löytyy todella paljon. Jos tykästyt johonkin, niin sama annos on helppo tilata tarjoilijalta uudestaan. Tokiossa on maailman kuulu kalahuutokauppa, jossa joka aamu myydään yön saaliita paikallisille ravintoloille ja tukkureille. Kalaa lähtee Japanista ym

päri maailmaa päivittäin. Paikan päällä satamassa on pieniä sushiravintoloita, joissa voi käydä maistelemassa erilaisia kaloja ja tarjonta on taatusti tuoretta. Kalamarkkinan jälkeen oli vuorossa Disneyn puisto, joka on massiivinen huvipuisto lapsille ja nuorille. Itse odotin vähän hurjempia huvipuistolaitteita, mutta aivan maailman hurjimpia laitteita puistossa ei ollut. Sitäkin enemmän on panostettu näyttävyyteen ja mahtavuuteen. Musiikki kuuluu ympäri puiston ja esityksiä on vaikka koko päiväksi. Lapsiperheen kannattaakin varata kaksi päivää puistoon tutustumiseen.

WP_20151014_13_04_22_Pro

Disneyn puisto
Disneyn puisto

 

Brasilia, Rio de Janeiro 2014

Rio de Janeiro, Brasilia – unelmamatka!

Tämä kohde oli erittäin helppo ja ainoa mahdollinen valinta vuoden 2014 matkakohteeksi. Päätin vuonna 2008, että käyn kaikki jalkapallon MM –kisat katsomassa paikan päällä. Ensimmäinen matka oli 2010 Etelä –Afrikkaan ja seuraavat kisat ovat Venäjällä. Vuotta ennen varasin hotellin ja lennot. Yöpymisen keskihinta kahden tähden hotellissa ennen kisoja oli noin 30 € hengeltä – kisojen aikaan hinta oli 115€! Mielestäni tämä oli silti kohtuullinen, koska on aivan yleistä rahastaa suurtapahtumien aikaan. Lennoissa oli myös ”kisalisää”. Halvimpia edestakaisia lentoja ennen kisoja oli tarjolla hintaan 795 €, mutta kisakuukauden aikana halvin mahdollinen lento oli 1290 € ja eihän se auttanut kuin maksaa.

Paikallista hiekkataidetta

Paikallista hiekkataidetta

FIFA

Kansainvälisellä jalkapalloliitolla on hieno idea lipunmyynnin suhteen. Vuotta ennen voi rekisteröityä ja pitkin vuotta pidetään lippuarvontoja eri peleihin. Jokin osa on varattu sponsoreille ja paikallisille faneille. Suurin osa lipuista menee tämän arvonnan kautta. Itse osallistuin jokaiseen mahdolliseen Rion pelien arvontaan, mutta ei ollut onni myötä. Olin lähdössä paikan päälle ilman lippua. Arvonnan hienous on mielestäni se, että rahalla ei voi ostaa jos arpa ei suosi. Paikalliset pääsevät joihinkin peleihin n. 15€:lla ja kallein mahdollinen peruskatsomolippu MM –finaaliin maksoi 330€. Verrattuna muihin tapahtumiin maailmalla pidän tätä hintatasoa erittäin halpana. Erikoisuutena ovat erilaiset lippupaketit ja kallein paketti oli Rion seitsemään otteluun oleva All Inclusive -aitio, jonka hinta oli n. 900000$. Hinta sisälsi liput 20 hengelle, ruoat, parhaat katsomopaikat, VIP –parkin jne.

Eri maan kannattajat näkyivät selvästi
Eri maan kannattajat näkyivät selvästi

Olin siis paikan päällä ilman lippua. Maassa maan tavalla tarkoitti minun kohdallani, että jäin kokonaan ilman! Brasilian lain mukaan lippujen myynti mustassa pörssissä on rikos ja siitä voi saada kaksi vuotta vankeutta. Siitä johtuen en nähnyt paikan päällä kuin kaksi lipputrokaria ja he vaikuttivat erittäin epäilyttäviltä ja hinta oli yli 500 € per lippu. Katsoin paikan päällä pelejä FIFAn Fun Parkissa. Copacabanalle oli pystytetty suuri skriini, josta pystyi katsomaan kaikki 64 ottelua. Tässä parkissa katsoin useita pelejä ja silloin kun en jaksanut sinne kävellä, niin pidimme kisastudiota omalla hotellilla ja lähipubissa. Oman hotellin kansainvälinen vieraslista oli melkoinen. Paikalla oli edustettuna tusinan verran eri maita ja lähemmin tutustuin japanilaiseen Nobuhiroon, joka oli paikan päällä työmatkalla, mutta kisojen takia hän oli jäänyt reiluksi viikoksi Rioon. Nobuhiron tapasin uudestaan Japanin matkalla vuonna 2015.

Fifa fan fest
Fifa fan fest

Aavekaupunki

Jalkapallo on enemmän kuin urheilua Brasiliassa. Se on enemmän kuin mikään missään, jos katsoo yleistä katukuvaa pelien aikana. Brasilian pelatessa koko kaupunki oli viherkeltainen ja maa pysähtyy pelien aikana. Satuin olemaan lentokentällä lähdössä pois, kun Brasilia pelasi yhtä alkusarjan otteluaan. Lentäjät eivät lentäneet ja lähtömme viivästyi ”ruuhkan” takia. Yllättäin ruuhka purkautui silloin, kun jalkapallo-ottelu päättyi. Odottelin kentällä kansainvälisellä alueella ja kävin ostoksilla ennen peliä. Lentokenttämyymälät menivät kiinni ensimmäisen puoliajan aikaan, vaikka ovet olivat auki. Kaikki myyjät katsoivat peliä ja puoliajalla he tekivät varmaan myyntiennätyksen. Toisen puoliajan alkaessa myyjät valuivat takaisin televisioiden ääreen. Jalkapallon merkitystä Brasilialle ei kukaan voi tajuta ja itsekin hämmästelin sen mahtavuutta. Ennen pelejä kaikki lehtikojut olivat aivan täynnä ennakkoliitteitä ja pelien jälkeen koko maa oli voiton huumassa. Brasilia hävisi välierässä murskavoitolla Saksalle, jolloin olin jo Azoreilla lomamatkalla. Tämän kokeminen olisi ollut varmasti karmeaa paikan päällä. Koko maa itki, sillä kaikki odottivat mestaruutta omista kotikisoista.

Lentokentän myymälä pistelakossa
Lentokentän myymälä pistelakossa

Rio de Janeiro

Kävin minä muuallakin kuin vain Fun Parkissa. Riossa on todella kaunis luonto ja hyvin erilaisia sekä kauniita kaupunginosia. Kristus –patsas oli massiivinen ja näkemisen arvoinen. Uimarannat ovat maailman kuulut ja rannan tuntumassa on erittäin leppoisaa syödä ja juoda kun meri-ilma puhaltaa ravintolan pöytiin.

Kristus ;)
Kristus 😉

Ilmainen matka

Brasilian matkan alussa olin menossa lentokentälle Helsingissä, kun netistä selvisi, että ensimmäinen lento Helsinki – Lissabon oli peruttu ja sitä kautta jatkolento Rioon jäi myös lentämättä. Lentoyhtiö tarjosi hotelliyötä ja ruokavouchereita, jotka otin vastaan. Selvisi myös, että he ovat EU:n sääntöjen mukaan velvollisia korvaamaan pitkän lennon peruutuksesta vähintään 600€. Tähän ehdotin Tap Portugalille, että he maksaisivat seuraavan matkani ja he suostuivat siihen. Tästä johtuen sain lennot Helsinki – Dakar – Helsinki ilmaiseksi. Hyvää asiakaspalvelua sanon minä!

2014-06-18-1826

Vuokatti 2015

Vuokattiin matkamme käy

Joensuun normaalikoulun Lukion uusien ykkösten vapaaehtoinen Vuokatin matka lähestyy ja Hannu Vähäkoski, joka tulee vastaamaan matkasta, pyysi minua kertomaan viime vuoden matkasta samaan kohteeseen. Ainoana erona oli se, että olin viime matkalla yhdeksännellä luokalla.

Matkaan lähdettiin perjantaina heti koulun loputtua. Porukkamme koostui noin parista kymmenestä oppilaasta ja yövyimme Vuokatin Aateli -huviloihin kuuluvassa Ruhtinattaressa. Osa oppilaista ei noussut bussiin, vaan lähti Vuokattiin Hanén kyydillä, tarkoituksenaan ostaa ruokaa koko porukalle. Saavuttuamme Vuokattiin saimme kuulla, että bussi ei veisi meitä huvilalle asti, vaan joutuisimme kävelemään noin puoli kilometriä ylämäkeen perille päästäksemme.

Huvilalla kaikki ryntäsivät sisään ja valtasivat ensimmäisen pedin minkä löysivät. Illan aikana syötiin, juotiin, saunottiin ja katsottiin porukalla televisiota ja pelattiin erilaisia pelejä. Tytöt muun muassa onnistuivat lukitsemaan itsensä talon ulkopuolelle ja saivat ammeen tulvimaan saunassa käydessään. Pojat saivat luonnollisesti tyttöjen virheistä makeat naurut.

Lauantaiaamuna herättiin rättiväsyneenä pitkäksi menneen illan jäljiltä. Tytöt nukkuivat pitkään ja lepäsivät aamupäivän, kun taas pojat lähtivät laskemaan heti, kun rinteet aukesivat. Saimme onneksi hissilipuista alennusta, sillä liikunnanopettaja Pekka Muonalla oli ”kavereita korkeissa viroissa”. Myöhään iltapäivällä tytötkin jaksoivat vaivautua laskettelemaan ja laskimme kaikki yhdessä, ennen kuin menimme ruhtinaalliselle lounaalle Hesburgeriin. Lauantai-ilta meni jokseenkin samaan tyyliin, kuin perjantai-iltakin, lukuun ottamatta isompia kommelluksia.

Sunnuntaiaamuna kaikki heräsivät suhteellisen aikaisin, koska mökki oli siivottava ennen sen luovutusta. Osa ihmisistä yritti luistaa siivoamisvastuusta väittämällä tehneensä matkan aikana jo tarpeeksi töitä. Tällainen käytös ei voi johtaa kuin armottomaan valitukseen ja loppujen lopuksi siihen, että kaikki tekevät osansa vikisemättä. Takaisin Joensuuhun oli mahdollista lähteä joko aamu- tai iltabussilla riippuen siitä halusiko lasketella vielä yhden päivän. Itse palasin kotiin iltabussilla, joka saapui Joensuuhun myöhään yöllä. Yhdellekään matkaan osallistuneista ei jäänyt matkasta huono fiilis vaan kaikilla oli hauskaa ja he voivat aina ilolla muistella ”sitä” Vuokatin matkaa.

Senegal, Dakar 2015

Päätin valita matkakohteen hieman eri tavalla kuin ennen. Annoin lentoyhtiölle mahdollisuuden valita kohteen – kunhan se ei olisi Euroopassa. Kohteeksi asiakaspalvelija valitsi paikan Dakar, Senegal. Ennen matkaa en tiennyt Senegalista muuta kuin sen, että Paris – Dakar ralli päättyy sinne. Myöhemmin selvisi, että turvallisuussyistä ralli on siirretty Etelä-Amerikkaan. Lensin reitin Joensuu – Helsinki – Amsterdam – Lissabon – Dakar. Dakariin saavuin klo 23:55 ja hotellin valitsin aivan kentän läheltä. Hotelli Sargal oli erinomainen valinta! Lentokentällä pimeässä ja väsyneenä ajattelin, että menen lyhyen matkan taksilla. Ensimmäinen taksikuski ehdotti hinnaksi 10000 frangia (n. 15 €). Kokeneena tinkijänä vaihdoin taksia ja seuraava taksi lupasi hinnaksi 7 €. Tiesin, että sekin on liikaa, mutta nyt jouti jo nukkumaan enkä tinkinyt. Taksi läksi heti väärään suuntaan ja ilmoitin kuskille, että voisi ajaa suoraan hotellille. Hän väitti tämän olevan lyhin reitti – seurasin matkaa kännykän navigaattorista ja tämä onkin hyvä keino lopettaa taksikuskien turistien huijaaminen. Vähän ennen saapumista hinta oli noussut lähes 30 euroon. Korotin ääntä ja sanoin, että näinkö turisteja kohdellaan, kun hän saapuu maahan. Siihen hän sanoi, että olen velvollinen maksamaan sovitun hinnan ja korotukset tulevat yömatkasta ja kalliista polttoaineesta. Kerroin hänelle, että kysytään poliisilta. Tällöin kuljettaja sanoi, että alkuperäinen hinta on hyvä. Myöhemmin sain tingittyä 9 kilometrin taksimatkan 2,80 euroon, joten melkoista ylihintaa yritti lentokenttätaksi kiskoa.

Hotellihuoneessa oli ilmastointi ja ilman sitä olisi illat ja yöt olleet melkoisen tuskaisia. Päivällä oli lämmintä 31-34 ja yöllä 27-28 astetta. Hämmästyttävän vähän lämpötila laski yöksi. Huoneessa oli tv, parisänky, parveke ja suihku sekä wc. Hinta yöltä aamupaloineen oli 39 euroa eli erittäin kohtuullinen. Varauksen tein n. 4 kuukautta ennen matkaa Booking.com sivuston kautta. Erittäin hyvä sivusto ja kaikki pelasi niin kuin pitääkin. Kello on Senegalissa kesällä 3 tuntia vähemmän kuin Suomessa, mutta jet lag ei tuntunut ollenkaan. Joka aamu heräsin yhdeksältä ja nukkumaan kävin yhdeltätoista.

Paikallinen mies laittaa kotiinsa kattopeltiä kiinni
Paikallinen mies laittaa kotiinsa kattopeltiä kiinni

Afrikka -niminen näytelmä

Ensimmäisenä aamuna ihmetys oli suuri, kun lähdin kävelemään hotellilta. Ilmastoidusta hotellista poistuessa kuuma ja kostea ilma tuntui todella painostavalta. Kävely oli todella hidasta ja vettä meni paljon. Ensimmäisen päivän aikana join 8 litraa vettä. Nykyisin kännykästä näkee hyvin missä on liikkunut. Kävelyä tuli ensimmäisenä päivänä n. 18 km. Maisemat olivat hyvin vaihtelevat – välillä näkyi todella köyhää seutua ja hyvin erikoisia hökkelitaloja, jotka eivät kestä kovaa tuulta. Välillä ohi ajoi kalliita luksusmaastureita ja ostoskeskukset ovat lähes samanlaisia kuin Euroopassa. Yksi asia mikä pistää silmään jokaisessa Afrikan maassa, on jätteet. Minua ei henkilökohtaisesti haittaa jos näen karkkipaperin maassa, mutta Dakarissa on sotkuista lähes kaikkialla. Jätteet heitetään surutta maahan ja vuohet sekä muut elukat etsivät jätteiden seasta syötävää. Ainoat siistit alueet näin Ilé de Gorén saarella, jossa kerätään 1,50 euron turistivero ja presidentin linnan lähistöllä. Haju on välillä järkyttävä, mutta paikallisia se ei näytä haittaavan.

Paikalliset pelaamassa jalkapalloa kaatopaikan vieressä
Paikalliset pelaamassa jalkapalloa kaatopaikan vieressä

Paikallisiin tutustuminen

Matkailu avartaa, jos on mahdollisuus tavata paikallisia ihmisiä ja tutustua heidän elämään. Kävelin ympäriinsä ja tapasin Arimkan jossain Dakarin lähiössä. Arimka halusi näyttää kotinsa ja esitellä perheensä minulle. Kielitaito ei hänellä ollut aivan täydellinen ja hieman epäselväksi jäi kuka on sisko ja kuka kaveri, mutta suurin piirtein sain selvää. Afrikassa on tapana pyytää vieras kylään ja heille olisin voinut jäädä syömään ja nukkumaan. Väsyneenä palasin hotellille uusien kokemusten saattelemana.

Arimkan perhe
Arimkan perhe

Seuraavana päivänä päätin lähteä historialliselle orjasaarelle Ilé de Gorélle. Hetken matkustin paikallisbussissa, mutta sen mennessä väärään suuntaan päädyin taksiin. Vajaan kymmenen kilometrin matkasta ensimmäinen taksi pyysi 15 euroa, seuraava 9 euroa ja sitä seuraava 6 euroa. Olin jo menossa tähän, kun paikallinen jeppe omalla autollaan ajoi paikalle ja sanoi menevänsä samaan suuntaan ja vie minut 3 eurolla. Senegalissa takseja on paljon ja lähes kaikki muutkin autot ovat pimeitä takseja, kunhan hinnasta sovitaan. Satamassa tapasin Papyn, joka käyntikortin mukaan on orjasaarella syntynyt ja turistioppaiden varapresidentti. Vähän epäröin mitä opas maksaisi ja tietääkö hän oikeasti saaresta mitään. Tämä epäily osoittautui myöhemmin vääräksi, sillä saarella kaikki tervehti häntä ja hän oli kävelevä tietopankki. Yritin sopia hintaa etukäteen, mutta hänen mukaan on epäkohteliasta puhua rahasta ennen kuin kierros on ohi. Saari oli erittäin hieno, mutta vastapainoksi todella ahdistava. Museossa näkyi pieniä sellejä ja paikkoja, joissa orjat ovat tehneet ruokaa ja viettäneet vapaa-aikaa. Orjien myyjillä oli kriteereitä, joita orjien piti täyttää. Miesten painoraja oli 60 kg ja jos hän painoi sen alle, niin häntä lihotettiin syöttämällä ja pitämällä sellissä. Naisista valikoitiin osa, jotka valkoiset raiskasivat ja naiset synnyttivät myöhemmin orjuudessa lapsia. Orjalaivan saapuessa, orjapäälliköt laittoivat naiset yhteen selliin, lapset toiseen ja miehet kolmanteen. Näin perheet hajotettiin ja miestä ei koskaan nähty tämän jälkeen uudestaan. Lääkäri arvioi miehen kunnon ja jos kunto oli hyvä, hänet passitettiin laivaan. Jos kunto oli huono, niin hänet syötettiin haille. 20 miljoonaa orjaa on ollut kyseisellä saarella ja 6 miljoonaa orjaa kuoli siellä. Olot ovat olleet järkyttävän huonoja.

Orjasaaren patsas
Orjasaaren patsas
Turistiopas Papy
Turistiopas Papy

Neuvottelu

Saarelta pois tullessa Papy ehdotti, että hän voisi lähteä oppaaksi kilpikonnien luo, kameliajelulle ja vaaleanpunaiselle järvelle. Kysyin jälleen, että mikä hinta sovitaan. Hän sanoi, että olen ensimmäinen suomalainen hänen opastuksessa, joten sain ”special price”, vain minulle. Tämä on maailmalla hyvin yleisesti käytössä ja sitä ei ole oikeasti olemassa. Hänelle kuulemma yleensä maksetaan 100 euroa saaren esittelystä, joka kestää noin kolme tuntia. Tätä ei kukaan täysjärkinen usko – se on keino saada turisti maksamaan enemmän. Hän sanoi, että saariesittely, taksi, opastus, kameliajelu, lounaat, lauttamatka, kilpikonna kyläily, vaaleanpunainen järvi ja tietullit kaikki yhteensä olisi 100 €. ”Special price just for you!” Tuo kuulosti kohtuulliselta ja teimme kaupat. Koko päivä aamu kymmenestä iltakuuteen ja oppaita oli useita, joten halpaa oli kuin saippua! Moottoritie oli parempi kuin Euroopassa – valmistunut viime kesänä. Mieleenpainuvin tällä matkalla oli vaaleanpunainen järvi, joka oikeasti oli sen värinen, kun kävimme siellä soutelemassa. Porukkaa oli tosi paljon ja he olivat keräämässä suolaa järven pohjasta. Miehet kaivoivat järven pohjasta suolaa ja toivat sen veneillä rantaan. Rannassa naiset lastasivat suolan sankkoihin ja kantoivat sitä kasoihin kuivamaan. Kuivumisen jälkeen se pakattiin myyntiä varten. Homma on raskasta ja voin myöntää, etten jaksaisi kantaa suolaa päivästä toiseen koko ajan.

Kilpikonnan kaverina
Kilpikonnan kaverina
Paikallinen nainen myyntihommissa
Paikallinen nainen myyntihommissa
Suolan keräämistä Pink Laken pohjasta
Suolan keräämistä Pink Laken pohjasta

Autovuokraus

Seuraavan aamun valjettua katsoin netistä, voiko suomalaisella ajokortilla ajaa Senegalissa. No, Autoliiton mukaan ei voi, mutta Avis – autovuokraamon mukaan voi, joten Suzuki Swift alle ja menoksi. Täysvakuutus taskussa lähdin kohti uusia seikkailuja. Suomesta ostettu Microsoft Lumia –puhelin oli hyvä apuväline. GPS –kartat toimivat Senegalissa offline –tilassa ja suunnistaminen oli yhtä helppoa kuin Suomessa. Aluksi ajelin vailla päämäärää, mutta sitten kartasta löytyi luonnonpuisto ja käänsin nokan tätä paikkaa kohti. Luonnonpuistoissa pääsee hämmästelemään oikeita luonnon eläimiä niiden elinympäristössään eikä yksikään eläin elä pienessä häkissä. Elämäni hienoimmat kokemukset on juuri luonnosta ja eläimistä eikä Senegalin luonnonpuisto tehnyt poikkeusta. Oli hienoa nähdä seeproja, sarvikuonoja, lintuja, antilooppeja ja paljon muuta. Luonnonpuistokierroksen jälkeen kysyin mukana olleelta perheeltä mistä he olivat kotoisin ja tarvitsevatko he kyytiä. He asuivat noin 20 kilometrin päässä ja yhteismatka sovittiin innolla. Heillä oli pieni tyttö mukana ja yhteistä kieltä ei paljoa löytynyt. He yrittivät kommunikoida huonolla englannilla ja suuret linjat saatiin sovittua. Perille päästiin huitomalla suuntia ja heidän kotinsa oli hiekkaisella alueella. Sisään päästyäni rouva antoi minulle puusta tuoreen mangon ja isäntä näytti perheen uima-altaan. Kävin isännän ja tyttären kanssa uimassa ja söin heillä. Perhevierailu oli erittäin mukava ja hieno kokemus!

Luonnonpuisto
Luonnonpuisto
Paikallisten vieraana kodin uima-altaalla
Paikallisten vieraana kodin uima-altaalla
Paikallinen krääsäkauppa
Paikallinen krääsäkauppa

Kotimatka hotellille päin alkoi iltapäivän päätteeksi ja ajattelin moottoritien sijaan ajaa pikkuteitä ja ottaa liftareita kyytiin. Liftarit ovat töistä palaavia naisia, joilla ei ole rahaa paikallisbusseihin. Yhteistä kieltä ei löytynyt ollenkaan mutta käsimerkeillä tiesin milloin he halusivat pois kyydistä. Viimeisen liftarin kodin jälkeen ajoin hotellille ja palautin auton.

Hieno seikkailu

Kokonaisuudessaan voin sanoa, että Senegal on kokemisen arvoinen paikka. Viimeisenä päivänä kävelin hotellin lähistöllä ja odottelin lentoa. Hyvä päivällinen ja sen jälkeen menin lentokentälle. Senegalissa asuu kymmeniä miljoonia ihmisiä, mutta maan suurin lentokenttä on vaatimaton. Terminaalissa on neljä lähtöporttia ja kauppoja kansainvälisellä alueella on muutama. Paluulento kulki jälleen Lissabonin ja Amsterdamin kautta Helsinkiin.

Koli, Tammikuu 2011

Teimme laskettelureissun Kolille 25-27.3.2011 yhdessä Hanén ja Norssin lukion 1-luokkalaisten kanssa. Reissun tarkoituksena oli pitää hauskaa yhdessä, valvotussa seurassa.

Keräsimme n. 15 henkilön joukon innokkaita laskettelijoita ja suuntasimme minibussin ja parin henkilöauton keulat kohti Kolia. Vuokrasimme yhdessä Kolilta suurehkon mökin, johon majoituimme.

Ruokatarvikkeet ostimme kimpassa läheisestä Salesta. Ensimmäisenä iltana opiskelijamenýýmme kuului tortilloita ja toisena iltana iso satsi makaroonimössöä (makaroonia ja jauhenlihaa sekaisin, nam).

Olimme varanneet mukaamme musiikkivehkeet, lautapelejä, pari läppäriä ja tietenkin pleikkarin! Päivät olimme siis laskettelemassa ukko- ja lomakolilla ja illaksi palasimme mökkiin saunomaan ja ottamaan toisissamme mittaa mm. änärissä ja aliaksessa. Lisäksi vietimme mökillä olon aikaan Earth Hour:ia, eli sammutimme valot tunnin ajaksi.

Kokonaisuudessaan reissu oli oikein mukava ja kaikin puolin onnistunut. Sää suosi ja kaikki pääsimme takaisin kotiin ehjin nahoin!

Kirjoittaja Laura

Vuokatti, Tammikuu 2012

Nämä reissut järjestetään yleensä kaveriporukalla, Vuokattiin, Kolille tai johonkin muuhun kohteeseen. Reissut tapahtuvat viikonloppuisin (pe-su). Majoitus on mökissä, joissa on sauna sekä muita mukavuuksia esimerkiksi palju. Kuljetukset ovat joko minibusseilla tai julkisen liikenteen busseilla. Ruoka järjestetään mökeissä: aamupala, yksi ruoka, iltapala. Jos kaikki suostuvat, niin on mahdollisuus mennä syömään porukalla jonnekin ravintolaan.

123

Meno reissuilla on mitä mahtavin! Hyvä porukka, tutustuu uusiin ihmisiin, saunomista, pelejä, hengailua, musiikkia, yms. Talvella reissuilla käy porukka paljon laskettelemassa. Useimmat ovat olleet viikonlopun aikana molemmat päivät laskettelemassa aamusta iltaan. Mutta kyydit järjestetään myös sillä tavalla, että ei tarvitse lasketella kuin vaikka 3 tuntia. Sekä esim. Vuokatissa on mahdollisuus: keilailuun, kylpylään, mitä ikinä keksiikin. Reissuilla on keksitty monenmoista, rakennettu hyppyreitä ja laskettu niistä, saunottu ja oltu paljussa yö myöhään asti.

121

Jos ei halua valvoa tai tehdä jotain mitä muut, se ei ole pakollista. Voit jäädä mökkiin tekemään muuta sillä välin, tai käydä tutustumassa lähiympäristöön. Nukkuminenkin järjestetään sillä tavoin, että halukkaat
saavat mennä ajoissa nukkumaan, jos haluavat. Sääntöihin kuuluu: ei alkoholia tai savukkeita. Reissut eivät ole kalliita n. 50-120€ ! Hintaan sisältyy mökin vuokra, matkat (jos minibussi on käytettävissä) ja ruokailu. Muut aktiviteetit, herkut, ylimääräiset ruokailut, yms. hoidetaan omalla kustannuksella.

112

Suosittelen reissua! Se on todella hauskaa, ja nuoret saavat viettää aikaa ilman vanhempia, sekä kavereiden kanssa, mutta silti valvotussa seurassa! ☺

Kertomuksen kirjoitti v. 2012 Vuokatissa ollut neiti ☺